TEKSTI Thorleif Johansson KUVA Michaela Fagerudd
Irtautuminen uskonnollisesta ryhmästä voi johtaa merkittäviin muutoksiin ja haasteisiin henkilön elämässä. Se voi aiheuttaa sellaista henkistä kärsimystä, jota ulkopuolisen on ehkä vaikea ymmärtää. Näin erityisesti silloin, jos eronnut on kuulunut uskonnolliseen yhteisöön koko ikänsä. Uskonnollisesta yhteisöstä irtautuneen henkilön kohtaaminen vaatii terveydenhuollon henkilökunnalta syvää ymmärrystä. Niinpä tarvitaankin lisää tietoa ja tietoisuutta, ja siksi terveydenhuollon henkilöstön ja terapeuttien koulutusta on lisättävä, jotta hoitoa voidaan parantaa.
Nämä asiat ilmenivät Maria Björkmarkin Åbo Akademin Vaasan hoitotieteen yksikössä (Enheten för vårdvetenskap vid Åbo Akademi i Vasa) maaliskuun 2023 alussa julkaistussa väitöskirjassa ”From Broken to Whole Human Being. Suffering, Health and Caring After Religious Disaffiliation”. Kolmesta osatutkimuksesta koostunut väitöskirja oli avaus uuteen, sillä irtautumista uskonnollista yhteisöistä ei ole aiemmin tutkittu hoitotieteen näkökulmasta.
Eron jälkeen hyvää ja huonoa
–Eroaminen uskonnollisista yhteisöistä on elämänmuutos, joka voi vaikuttaa suuresti henkilön elämään. Erottuaan uskonnollisesta ryhmästä henkilö voi kokea pelkoa, syyllisyyttä, surua hylätyksi tulemisesta, kipua, menetystä. Tai jopa olemassaoloon liittyvää kärsimystä kuten elämää syyllisyyden ja häpeän valtaamana, elämistä jatkuvassa sekä elämän että kuoleman pelossa ja ihmisenä nöyryytettynä, Maria Björkmark kuvaa.
Aluksi irtautunut voi myös kokea, että hän elää kahden eri maailman välissä. Entinen on takana, mutta hän on vielä ulkopuolinen uudessa maailmassa, kuulumatta minnekään.
–Ja viime kädessä elämän kärsimys tarkoittaa ihmisarvon loukkaamista, Björkmark laajentaa.
Eroamiseen voi liittyä toki myös myönteisiä puolia kuten ilon, vapauden, helpotuksen, kiitollisuuden ja voimaantumisen kokemuksia. Ne vuorostaan saattavat johtaa hyödyllisiin muutoksiin ja terveyteen.
–Uskonnollisesta ryhmästä eroamisen jälkeistä elämää voidaankin kuvata vaikeuksien ja hyvinvoinnin välisenä liikkeenä, Björkmark toteaa. Liike ei kuitenkaan tapahdu aina helposti.
–Väitöskirjan tulokset osoittavat, että irtautumiseen liittyvien valintojen tekemiseen tarvitaan selvästi voimaa ja rohkeutta. Lopulta, kun ihminen sitten saa tukevan ”jalansijan” takaisin, elämä ottaa uuden, positiivisen suunnan. Löytyy turvallinen asema, josta edistyä.
Eronneiden kokemuksia ja hoitohenkilökunnan näkemyksiä
Maria Börkmarkin väitöskirja muodostui kolmesta osatutkimuksesta. Ensimmäisessä pyrittiin saamaan kattava käsitys yksilöiden subjektiivisista kokemuksista heidän erottuaan uskonnollisesta ryhmästä. Tutkittiin myös, miten nämä kokemukset ovat vaikuttaneet heidän elämäänsä.
Toisessa tutkimuksessa saatiin syvempi ymmärrys siitä kärsimyksestä, jota ihmiset voivat joutua kokemaan eroamisen jälkeen. Kolmannessa perehdyttiin siihen, mitä hyvä hoito on uskonnollisesta yhteisöstä eronneelle asiakkaalle hoitohenkilökunnan näkökulmasta.
Tiivistettynä väitöskirjan tavoitteena oli lisätä ymmärrystä siitä, miten irtautuminen uskonnollisesta yhteisöstä vaikuttaa ihmisen elämään ja terveyteen ja toisaalta, mitä tukea ja hoitoa ihminen tarvitsee siinä elämäntilanteessa hoitohenkilökunnalta.
Rinnalla kulkemisen haaste
Hoitohenkilökuntaa koskevat haastattelut toteutettiin yhdeksän tutkimushenkilön kanssa kahdessa terveydenhuollon organisaatiossa Länsi-Suomessa marras-joulukuun 2020 aikana. Tutkimushenkilöt olivat hoitoalan ammattilaisia ja töissä psykiatrisessa osasto- ja avohoidossa. Sen tulokset osoittivat, että irtautumisen jälkeen asiakkaan hoitoa kuvataan hoitohenkilökunnan näkökulmasta siten, että asiakkaalla on joku, joka kävelee vieressä, osan matkaa.
Tulokset esitetään viidessä kategoriassa. Asiakkaan tulee
- kokea olevansa luottamukseen ja turvallisuuteen perustuvan suhteen
osapuoli - saada vahvistusta irtautumiseen liittyville kokemuksilleen
- kohdata ymmärrystä siitä, miten irtautuminen on vaikuttanut elämään
- saada tukea rikkinäisenä ihmisenä
- saada ohjausta uuden suunnan löytämiseen elämässä.
Apua kärsimyksiinsä etsivien asiakkaiden tulee kokea, että huolenpito ympäröi heitä.
–Silloin paraneminen voi alkaa hoidolla, ja rikkinäinen kokonaisuus voidaan palauttaa, Maria Björkmark toteaa.
Asiakkaan ja hoitajan välinen suhde voi nimittäin olla ainoa, jossa asiakas voi tuntea olevansa nähty, kuunneltu ja hyväksytty ainutlaatuisena ihmisenä.
–Siksi ihmisen kärsimyksen ja terveyden ymmärtäminen edellyttää hoitohenkilökunnalta välittämistä koko ihmisestä, myös henkisistä ulottuvuuksista.
Koulutusta tarvitaan
Björkmarkin tutkimustulosten pohjalta väitöskirjassa kehitettiin teoreettinen malli, joka havainnollistaa kokonaisvaltaisen käsityksen kärsimyksestä, terveydestä ja hoitamisesta uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisesta jälkeen. Tietoa nyt siis on, ja sitä tulee jakaa.
–Uskonnollisesta irtautumisesta ja siihen liittyvistä aiheista annettu koulutus on välttämätöntä hoitoalan ammattilaisille, Björkmark vakuuttaa.
–Ja on syytä korostaa myös Käypähoito-suositusten tai hoitokäytäntöjen tarvetta heille, jotka kokevat haasteita suhteessa uskontoonsa tai uskonnolliseen yhteisöönsä, hän muistuttaa.
Väitöstilaisuus pidettiin 10.3.2023 Åbo Akademin kampuksella Vaasassa.
Juttu on julkaistu UUT:n Muutos-lehdessä vuonna 2023.