Vertaiskertomukset

Tältä sivulta löydät kertomuksia ihmisiltä, jotka ovat kohdanneet haasteita uskonnollisissa yhteisöissä. Tarinat voivat tarjota samaistumispintaa, toivoa ja vertaistukea. Haluatko jakaa oman kokemuksesi? Ota meihin yhteyttä sähköpostitse: tiedotus@uut.fi

“En kokenut ihmeparantumista kaksisuuntaisesta mielialahäiriöstä” – kokemus karismaattisesta yhteisöstä

Teksti ja kuvat: Krista M. Julkaistu: 24.6.2025 Mielenterveysongelmat ovat monissa uskonnollisissa yhteisöissä vaiettu ja hävetty asia. Usein niiden ajatellaan johtuvan ihmisen omista valinnoista. Asenneilmapiiri on oman kokemukseni mukaan karismaattisissa uskonyhteisöissä…

Lue lisää

Ulkopuolelta käsin – sisältä tuntien: Kertomus ulkopuolisuudesta vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä

Teksti: ”Nimetön kokemus” Julkaistu: 16.5.2025 Synnyin ja kasvoin vanhoillislestadiolaisessa yhteisössä. Lapsena kaikki tuntui luonnolliselta – arjen rytmit, tavat, sanat, uskon kieli. En tiennyt muusta, enkä osannut kyseenalaistaa mitään. Yhteisö puhui…

Lue lisää

Entisen Jehovan todistajan kokemuksia äitienpäivästä

Teksti: Tanja Julkaistu: 9.5.2025 Minun suhteeni äitienpäivään on ollut koko elämäni ristiriitainen. Kouluikäisenä äitienpäivä oli yksi niistä monista päivistä vuodessa, joista oli syytä ahdistua. Minulla oli kyllä äiti, ja todella…

Lue lisää

Timanttipolku

TEKSTI: ”Taika” KUVAT: Eero Astala ja Kai Vainiomäki Perhetaustani ei ole erityisen uskonnollinen, mitä nyt äidin kautta jonkin verran on tullut vaikutteita steinerilaisuudesta ja kun olimme siskojeni kanssa pieniä lausuimme…

Lue lisää

Eroni evankelis-luterilaisesta kirkosta

Synnyin vuonna 1958 puoliksi uskovaiseen kotiin. Isäni oli evankelis-luterilaisen kirkon jäsen, mutta uskonto oli hänen elämässään sivuseikka. Äidilleni uskonto oli taas isompi juttu, sillä hän kuului vanhoillislestadiolaisiin. Neljä poikaa seurasi…

Lue lisää

Lasten pelottelu pitää uskontoja elossa

Uskonnot näyttäisivät olevan aikuisten juttu. Aikuiset päättävät mikä on tärkeää. Aikuiset päättävät mistä puhutaan ja mitä uskonnoissa tehdään. Lapset sen sijaan kuuntelevat ja tekevät mitä aikuiset päättävät. Eiväthän lapset tuota…

Lue lisää

Navigating through a sexist religious environment

  I am a female born to Pentecostal parents. We were a big family and against the odds, my parents raised me in a quite gender-neutral way: We did not…

Lue lisää

Elämäni transihmisenä uskonnon varjossa

Lapsi. Leikki-ikäinen. Muut väittävät minun olevan tyttö, mutta tiedän olevani poika. Miksi en saa olla minä… poika, joka olen. Hämmentää. En ymmärrä. Pelottaa. Äiti kieltää puhumasta asiasta enää koskaan, tai…

Lue lisää

Oma matkani helluntailaisuudesta

Synnyin uskovaiseen perheeseen, jossa karismaattinen kristillisyys näytteli suurta roolia. Uskovaisuutta on suvussani monissa sukupolvissa. Myös minusta odotettiin suurta hengellisen työn tekijää. Nuoruudessani HIM-yhtyeen musiikkia ei saanut kuunnella, koska yhtyeen nimi…

Lue lisää

Väärät tunteet

Nuorena koettu niin sanottu uskoontulo voi joiltain osin vaikuttaa ihmisen koko elämään. Tässä minun tarinani. Lapsuus Olen keskiluokkaisen nelihenkisen perheen vanhin tytär. Siihen aikaan lapset olivat hiljaa, kun aikuiset puhuvat…

Lue lisää

Voinko rakastaa – uskovaisen homomiehen tarina

Synnyin sodan aikana. Vanhempani olivat uskovaisia toisen polven helluntailaisia. Sain siis jo lapsesta asti oppia hengellisiä asioita ja kävin viisivuotiaasta asti pyhäkoulua. En ollut kuitenkaan kiinnostunut uskon asioista. Koulussa olin…

Lue lisää

Lapsuuteni ja nuoruuteni amerikkalaisen herätysliikkeen kuristusotteessa (The World Wide Church of God / Grace Communion International)

Olen reilun viidenkymmenen ikäinen mies Helsingistä. Minulle tuli viime kesänä elämänmullistusten vuoksi vakava masennus. Perusturvallisuuteni järkkyi ja vanhoja traumoja lapsuudesta ja nuoruudesta nousi esiin sielun syövereistä. Yksi traumoista liittyy uskontoon…

Lue lisää

8 vuoden ristiretki – tarina uskovaisen miehen avioliitosta

  Olipa kerran 2000 -luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä nuori mies ja nainen. He kulkivat eteläisen Suomen siionissa vanhoillislestadiolaisten iltakylissä  ja ryhmäytyivät. Eräänä kauniina kesäkuisena päivänä mies ja nainen tapasivat toisensa kahden…

Lue lisää

Kun isäni sai päähänsä sarvet – hoitokokoukset tyttären silmin nähtynä

Isäni oli ammatiltaan poliisi ja hän oli töissä Kajaanin poliisilaitoksella. Hänellä oli tapana mennä joskus ruoka- tai kahvitauolla taukohuoneeseen katsomaan televisiota ja se osoittautui myöhemmin hänen elämässään isoksi virheeksi. Nimittäin…

Lue lisää

Rauhanyhdistyksen henkioppi, hoitokokoukset ja kristityn vapaus

Vanhoillislestadiolaisessa rauhanyhdistyksessä alettiin pitämään seurakuntalaisten hoitokokouksia 1970 – luvulla. Kerron tässä omia kokemuksiani ja tietojani asiasta.  Olen ollut uskomassa ja rauhanyhdistyksessä lapsuudestani saakka. Minut ja perheeni erotettiin rauhanyhdistyksestä vuonna 1978,…

Lue lisää

Kokemuksia hoitokokouksista Etelä-Suomen rauhanyhdistyksissä

Tässä kertomuksessa kerron siitä, miten minä näin ja koin vanhoillislestadiolaisuuden muuttuvan hoitokokouksien myötä 1970 -luvulla. Tapahtumat sijoittuvat eteläisen Suomen keskikokoisille paikkakunnille, joiden rauhanyhdistysten jäsenmäärät olivat eteläsuomalaisittain suuria. Tässä kirjoituksessa sana…

Lue lisää

Hoitokokousten lamauttamana

Vanhempani olivat vanhoillislestadiolaisia. Äitini suvussa lestadiolaisuus oli vaikuttanut jo edellisessä sukupolvessa, mutta isäni tuli Etelä-Pohjanmaalta Ilmajoelta, eikä siellä 1900-luvun alkupuolella tiedetty mitään kyseisestä herätysliikkeestä. Kun isäni suku osti talon Kärsämäeltä…

Lue lisää

Epäilijän tie – blogikirjoittajan ”hoitaminen” ulos lestadiolaisyhteisöstä

Tämä on kertomus epäilystä ja etsinnästä, sekä halusta löytää elämään jotakin, mikä kestää. Jo pikkupoikana tunnistin uskovaisuuden ulkoiset merkit. Meillä oli suuri perhe, kävimme seuroissa kerran viikossa ja kesällä mentiin…

Lue lisää

Hoitokokousten jäljet minussa – 50 vuotta vanhoillislestadiolaisen uskon sisällä, laiteilla ja liepeillä

lyhenteiden selityksiä: vl= vanhoillislestadiolainen, vanhoillislestadiolaisuus ry= rauhanyhdistys, seurapaikka SRK= Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys (Oulussa) Vanhoillislestadiolaiseksi kääntyminen 1968  Olin 16-vuotias  ja lukion ensimmäisellä luokalla. Seurustelin ikäiseni pojan kanssa. Tapailimme lomilla ja olimme…

Lue lisää

Elämäni ja eroni Jehovan todistajuudesta

Esiinnyin 22.11.2016 Mielenterveysmessuilla elävänä kirjana kokemuskirjastossa. Minua oli pyydetty kertomaan oma tarinani: minkälaista oli kasvaa ja elää Jehovan todistajana ja minkälaista elämäni on ollut sen jälkeen, kun päätin itse erota…

Lue lisää

Kristitty vasten tahtoaan

Minut kastettiin evankelis-luterilaiseen kirkkoon syntyessäni 80-luvun alkupuolella. Kylässämme toimi kiertävä pyhäkoulu vielä ensimmäisinä lapsuusvuosinani, joten sellainenkin kerkesi tulla tutuksi. Samoin seurakuntatalo, joka oli minulle pitkään tutuin rakennus oman kodin jälkeen….

Lue lisää

Naisen taistelu ihmisyydestä

Iranilaissyntyinen Azizeh Lotfallahi, 52, iloitsee voidessaan auttaa ja tukea muita naisia. Oman taistelunsa oikeuksistaan ja uskonnonvapaudesta hän on joutunut käymään jo ennen Suomeen tuloaan. 17-vuotias Azizeh kiinnostui politiikasta, koska halusi…

Lue lisää

Jeesukseen turvaten henkimaailman, astrologian ja energioiden keskellä: Kaunis tieni tuhoon

Teksti: ”Emma” Julkaistu: 22.6.2016 Kasvoin taikauskoisessa perheessä, ja minulla on kokemuksia myös karismaattisesta kristillisyydestä. Aikuisena sain (jälkeenpäin sen ymmärsin) pahan burn-outin, jonka keskellä koin Jumalan kutsuvan minua läheisyyteensä uudelleen. Kutsu…

Lue lisää

Syntynyt helluntailaiseksi

Synnyin helluntailaiseen kotiin, monilapsiseen perheeseen, jossa usko oli iso osa jokapäiväistä elämää. Elimme maaseudulla, ja perheemme tärkeimmät kontaktit olivat seurakunnasta. Helluntailaisille tyypillisissä “solukokouksissa” kokoonnutaan jonkun uskovaisen kotiin rukoilemaan ja kuuntelemaan…

Lue lisää

Siionin muurin vartijat

Kokemuksia ja havaintoja vanhoillislaestadiolaisuudesta Varhaisimmat muistoni vanhoillislaestadiolaisuudesta ovat peräisin lapsuuden ajalta. Perheeni on tavallinen luterilainen, maalainen työläiskoti. Muistan muutamana kesänä käyneemme suviseuroissa. Vanhoillislaestadiolaisuus on huomattava herätysliike täällä Pohjois-Pohjanmaalla. Isäni oli…

Lue lisää

Pelkkää iloa? Kuusi vuotta Sahaja Yogassa

Lumi kertoo blogissaan liittymisestään Sahaja Yogaan, ajastaan liikkeessä, järjestetystä avioliitostaan ja pois lähtemisestään. UUT julkaisee blogin ensimmäisen tekstin. Kertomuksessa tulee esille paljon sellaista, mitä kuulemme ihmisten kokeneen myös muissa uskonyhteisöissä,…

Lue lisää

Sukuelinten silpominen satuttaa myös poikia

Suomessa suvaitaan lapsiin kohdistuvaa väkivaltaa, kun se perustellaan uskonnolla tai kulttuurilla. Ei kuitenkaan ihan mitä vain hakkausta, vain erästä veristä rituaalia: sukuelinten silpomista, joka nätisti naamioidaan lääketieteelliseen ympärileikkaus-termiin. Olisi jo…

Lue lisää

Entinen helluntailainen kertoo elämästään: minuuteni murrettiin uskonkodissa

Kasvoin perheessä, jossa kunnioitettiin kristillisiä arvoja, mutta usko ei ollut arkipäivässä mitenkään esillä. Nuorena 16-vuotiaana minulle itselleni tuli syvä kaipaus löytää syvempi elämäntarkoitus ja Jumala elämääni. Aloin rukoilla yksinäni ja…

Lue lisää