Hengellinen väkivalta

Hengellisellä väkivallalla tarkoitetaan toimintaa, jossa uskontoa, hengellisyyttä tai maailmankatsomusta käytetään tavalla, joka on omiaan vahingoittamaan ihmisen hyvinvointia. 

Hengellinen väkivalta tapahtuu yleensä uskonnollisen yhteisön sisällä ja kohdistuu sen omiin tai entisiin jäseniin. Se on usein henkistä väkivaltaa, mutta voi olla myös fyysistä, taloudellista tai seksuaalisuutta loukkaavaa.

Miksi hengellinen väkivalta on niin vahingoittavaa?

Hengellinen yhteisö voi tarjota jäsenilleen paljon hyvää: toivoa, turvaa, yhteisöllisyyttä ja merkityksellisyyttä. Hengellisyys on monelle tärkeä osa elämää ja identiteettiä. Tämä voi kuitenkin saada sietämään yhteisöön kuulumisen varjoisampia puolia ja tehdä väkivallasta erityisen satuttavaa.

Valtaa perustellaan uskonnolla

Ihmisryhmillä voi olla paljon valtaa jäseniinsä, ja vallan mukana tulee mahdollisuus sen väärinkäyttöön. Uskonyhteisöillä tämä valta voi olla vielä korostuneempi, koska sitä saatetaan perustella Jumalan tahdolla, perinteillä ja pyhillä kirjoituksilla – asioilla, jotka voivat olla hyvin tärkeitä yhteisön jäsenille. 

Yhteisöillä saattaa olla puutteelliset tai olemattomat mekanismit väärinkäytösten estämiseksi. Yhteisön ja sen johtajien voidaan ajatella olevan Jumalan edustajia maan päällä, ja siksi yhteisö voi ajatella, ettei vakaviin virheisiin syyllistymisen mahdollisuutta ole.

Yhteisö voi olla koko elämä

Usein uskonnolliseen yhteisöön synnytään. Siellä ovat perhe, suku ja ystävät. Kasvuympäristöä, sukua tai kulttuuria ei voi helposti – jos lainkaan – vaihtaa. Jotkut liittyvät yhteisöön myöhemmällä iällä, ja tällöinkin yhteisön jäsenyydestä saattaa muodostua koko elämää määrittävä tekijä.

Yhteisö voi tarjota maailmankuvan, identiteetin, sosiaaliset suhteet ja arjen rakenteet – joskus myös asunnon, työn tai opiskelupaikan. Yhteisön ulkopuolisia ihmisiä saatetaan pitää epäluotettavina tai jopa vaarallisina. Näistä syistä yhteisön kritisoiminen tai sen jättäminen voi olla hyvin vaikeaa tai mahdotonta.

Yhteisöä pidetään erehtymättömänä

Usein omaa uskonyhteisöä pidetään ainoana oikeassa olevana yhteisönä. Tällä saatetaan oikeuttaa muiden yhteisöjen tai “maallisten” lakien yläpuolelle asettuminen. Ihminen voi tällaisessa tilanteessa olla valmis tekemään mitä vain, vaikka itseään tai toisia vahingoittavia asioita, mikäli yhteisö – sen jäsenet, johtajat, perinteet ja/tai pyhät kirjoitukset – niin vaativat.

Hengellisen väkivallan muotoja

Hengellinen väkivalta voi ilmetä monin tavoin. Esimerkkejä:

  • Pelottelu: Jumalan langettamilla rangaistuksilla tai pahoilla hengillä uhkailu.
  • Kontrollointi ja alistaminen: Yksityiselämän valintojen sääteleminen uskonnollisin perustein. Yhteisö ja sen johtajat voivat määrätä esimerkiksi jäsenten seurustelusta ja avioitumisesta, sosiaalisista suhteista, pukeutumisesta, syömisestä, vapaa-ajan vietosta, yhteiskunnallisesta osallistumisesta, kouluttautumisesta tai uravalinnoista.
  • Sosiaalinen eristäminen ja häpäiseminen: Yhteisön ulkopuolelle sulkeminen tai perhesuhteiden katkaiseminen “uskosta luopumisen” vuoksi; syntiä tehneiden julkinen nöyryyttäminen.
  • Identiteetin ja autonomian murentaminen: Oman ajattelun, tunteiden ja moraalisen harkinnan kieltäminen “jumalallisen auktoriteetin” nimissä.
  • Seksuaalisen ja kehollisen itsemääräämisoikeuden loukkaaminen: esiaviollisen seksin, itsetyydytyksen, ehkäisyn tai abortin kieltäminen; lasten sukuelinten silpominen ei-terveydellisistä syistä.
  • Hengellisen tuen vääristäminen: Rukouksen, sielunhoidon tai rippiä muistuttavien tilanteiden käyttäminen painostamiseen, nöyryyttämiseen tai vallankäyttöön.
  • Väkivallasta ja hyväksikäytöstä vaikeneminen: Seksuaali- tai lähisuhdeväkivallan uhrien syyllistäminen tai vaientaminen yhteisön maineen suojelemiseksi.
  • Naisten ja lasten alistaminen: Miesten vallan oikeuttaminen uskonnollisin perustein.
  • Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kohdistuva syrjintä: Erilaiset eheytystoimet, vihapuhe, eriarvoinen kohtelu, hylkääminen, nöyryyttäminen tai väkivallalla uhkaaminen.
  • Taloudellinen riisto: Uskonnollisen auktoriteetin avulla tapahtuva varojen, työpanoksen tai omaisuuden kerääminen, esimerkiksi lupaamalla pelastusta tai paranemista lahjoitusten vastineeksi.
  • Terveydenhuollon rajoittaminen: Lääketieteellisen hoidon, kuten verensiirtojen, rokotteiden tai mielenterveyspalvelujen kieltäminen uskonnollisin perustein.

Seuraukset

Hengellinen väkivalta voi aiheuttaa vakavia ja pitkäkestoisia seurauksia. Se voi johtaa syyllisyyden, häpeän, pelon ja arvottomuuden tunteisiin sekä heikentää fyysistä ja psyykkistä terveyttä. Monet kokevat traumaoireita, uupumusta, ahdistusta, masennusta tai itsetuhoisia ajatuksia. Myös itsemurhariski voi kohota hengellisen väkivallan takia.

Ihmiset selviävät elämän kriiseistä usein läheistensä tuen avulla, mutta hengelliseen väkivaltaan ja uskonyhteisöstä irtautumiseen voi liittyä tämän tuen menettäminen. Läheiset saattavat myös olla ylläpitämässä hengellisen väkivallan jatkumista, jolloin tuki on etsittävä muualta.

Toipuminen

Hengellistä väkivaltaa kokenut voi hyötyä sosiaali- tai terveydenhuollon palveluista. Tukea voi hakea esimerkiksi terveyskeskuksesta, opiskelu- tai työterveyshuollosta sekä oman hyvinvointialueen sosiaalipalveluista. Joissain tilanteissa myös kriisiapu voi olla tarpeen.

Uskontojen uhrien tuki tarjoaa monipuolista vertaistukea ja muita resursseja hengellisestä väkivallasta toipumisen ja uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen tueksi. Vertaistuki ei korvaa ammattiapua, mutta monelle se on silti ollut äärimmäisen tärkeää.

UUT:n toimintaan osallistuneiden mukaan vertaistuki voi tarjota esimerkiksi:

  • kokemuksen kuulluksi tulemisesta ja luvan olla oma itsensä
  • itseymmärrystä ja -myötätuntoa
  • vahvistunutta toimijuutta
  • voimavaroja ja toivoa
  • tietoa hengellisestä väkivallasta
  • helpotusta yksinäisyyteen
  • helpotusta häpeän, syyllisyyden, surun ja vihan tunteisiin
  • mahdollisuuden päästää irti menneestä
  • tukea uuden identiteetin ja maailmankatsomuksen rakentamiseen

UUT ei tarjoa terapiaa, mutta  ylläpidämme listaa terapeuteista, joilla on osaamista hengellisen väkivallan teemoista. UUT on myös luonut yhteistyössä Mielenterveystalon kanssa omahoito-ohjelman uskonyhteisöistä irtautuneille ja hengellistä väkivaltaa kokeneille: Uskonnollisesta yhteisöstä irtautumisen omahoito-ohjelma.

Apua on saatavilla myös muilta järjestöiltä, jotka tukevat väkivaltaa kokeneita, rikoksen uhreja, mielenterveyden haasteita kokevia, seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvia sekä lapsia, nuoria ja perheitä.

Lue lisää