TEKSTI: Miika Koskela KUVA: Virpi Palomäki
Häpeän kokemukset saattavat olla todellisuutta monen uskonnollisessa yhteisössä elävän tai eläneen ihmisen mielissä. Ne voivat olla seurausta siitä, ettei yksilö ole kyennyt täyttämään yhteisön asettamia odotuksia tai mukautumaan sen opetukseen. Toisaalta häpeän kokemukset voivat nousta myös sen pohjalta, että on kuulunut uskonnolliseen yhteisöön ja kenties pitkän aikaa seurannut sen itselleen vahingolliseksi havaitsemiaan oppeja ja käytäntöjä. Häpeä värittää kokemusta omasta itsestämme ja voi saada aikaan hyvin syvälle ulottuvia kokemuksia omasta pahuudesta tai huonoudesta. Toisaalta häpeän kokemukset voivat myös ulkoistaa pahan toisaalle, joka puolestaan saattaa johtaa aggressioon tai eristäytymiseen muista. Riittävän pitkään jatkuva häpäisy voi aiheuttaa ihmisessä sen, ettei häpeän kokemiseen tarvita enää mitään ulkopuolelta tulevia tekijöitä, vaan häpeä yleistyy leimaamaan kaikkea ajattelua ja tekemistä.
Kaikki häpeä ei kuitenkaan ole vääjäämättä negatiivista ja vahingoittavaa. Jokainen ihminen toimii elämässään osana suurempaa sosiaalista kokonaisuutta, johon sopeutumisessa sopiva määrä häpeää auttaa. Häpeä ohjaa muun muassa säätelemään käyttäytymistämme ja kunnioittamaan muita ihmisiä. Hyvä häpeä sallii meidän epäonnistuessammekin nauraa itsellemme. Mikäli emme tuntisi lainkaan häpeää, olisi sillä kohtalokkaita seurauksia sosiaalisen kanssakäymisen kannalta. Toisaalta häpeä ei ole ainoastaan yksilön ominaisuus, vaan sillä voi olla myös kollektiivisia ulottuvuuksia. Esimerkiksi erilaisissa uskonnollisissa yhteisöissä voi esiintyä muut kollektiivista häpeää tai häpeän puutetta. Tällä häpeän puuttumisella tarkoitan erityisesti hienotunteisuushäpeän vajetta, joka häpeän hyvänä muotona auttaa kunnioittamaan esimerkiksi toisen ihmisen yksityisyyttä, vakaumusta ja identiteettiä. Hienotunteisuuden puuttuminen johtaa helposti siihen, että yhteisöön kuuluvat ihmiset puuttuvat yksilön asioihin tavalla, joka loukkaa hänen perusoikeuksiaan. Yksilön henkilökohtaiseen elämään liittyvät asiat joutuvat koko yhteisön ruodittaviksi.
Häpeän osalta on hyvä tiedostaa, ettei se ole sama asia kuin syyllisyys, vaikka ne joskus ajattelussa saattavat sekoittuakin. Useimmiten kokemus syyllisyydestä kohdistuu johonkin tiettyyn tekoon tai tekoihin, kun häpeä puolestaan kohdistuu omaan itseen ja koko olemukseemme. Syyllisyyttä kokeva ihminen kaipaa anteeksiantoa, mutta sama strategia ei toimi häpeän kohdalla. Häpeän hoitaminen anteeksiannolla tarkoittaisi sitä, että pyydämme anteeksi kaikkea mitä olemme ja tunnemme. Päinvastoin, anteeksipyytäminen vahvistaisi entisestään haitallisen häpeän taustalla olevaa käsitystä: olen huono, olen mitätön, en kelpaa mihinkään. Tällainen vahvistuminen on omiaan ruokkimaan häpeän taustalla vaikuttavia noidankehiä ja siten vahvistamaan häpeää entisestään.
Vertaistuesta apua häpeän kokemuksiin
UUT:n vertaistukiryhmiä ohjanneena näen niissä paljon hyvää myös erilaisissa häpeään liittyvissä kysymyksissä. Vertaistukiryhmät ovat nimensä mukaisesti samankaltaisia asioita kokeneiden ihmisten kohtaamispaikkoja, joissa pyritään luomaan turvallinen ilmapiiri kohtaamiselle ja keskusteluille. Jokainen osallistuja saa kertoa omasta tilanteestaan ja elämästään luottamuksellisesti juuri sen verran kuin haluaa. Osalle osallistujista kertomista tärkeämpää on kuunnella toisten kokemuksia ja luoda niistä yhteyksiä omaan tilanteeseensa. Kaikki tämä tarjoaa mahdollisuuksia häpeän torjuntaan ja pois ajamiseen. Häpeältä suojaavat tekijät: hyväksyntä, yhteys toisiin ihmisiin, toisen arvostaminen sekä tuleminen nähdyksi ja kuulluksi ovat asioita, jotka toteutuvat vertaistukitoiminnassa erinomaisesti. Ne muodostavat pohjan omien kokemusten turvalliselle käsittelylle.
Haitallisen häpeän aiheuttama kuormitus ja sen mukana kantaminen eivät ole yksilön kannalta vähäpätöisiä asioita. Häpeän on todettu altistavan esimerkiksi erilaisille mielenterveysongelmille ja riippuvuuksille. Siksi on tärkeää päästä tarttumaan häpeään ja pyrkiä eroon sen haitallisesta osasta. Erilaiset psykoterapiat ja muu ammattiapu antavat mahdollisuuksia häpeäkokemusten työstämiselle, mutta ilman muuta myös vertaistukitoiminnalla voi olla oma tärkeä roolinsa avun lähteenä. Ryhmät ovat myötätunnon paikkoja ja myötätunto on puolestaan voima, joka vastustaa häpeää. Se pitää sisällään oman ymmärryksen lisääntymisen, tapahtuneen hyväksymisen ja anteeksiannon omaa itseä kohtaan. Vertaistukitoiminnan kautta omaa ymmärrystä on mahdollista lisätä tutustumalla samankaltaisia asioita kokeneiden ajatuksiin ja jakamalla omia.
Uskonnollisesta yhteisöstä lähteminen tai siellä koetut ristiriidat saattavat jättää ikään kuin tyhjän päälle ja lisää helposti ulkopuolisuuden ja häpeän tuntemuksia. Usein on valtavan helpottavaa huomata, että toisetkin ovat kokeneet hyvin samankaltaisia asioita, joita omassa elämässä on tapahtunut. Tällainen havainto lisää tunnetta siitä, ettei ole yksin kaiken keskellä. Niin häpeän kanssa kamppaillessa kuin muussakin elämässä on tärkeää löytää oma, kokonaisvaltaista hyvinvointia tukeva tie, jota kulkea elämässä eteenpäin. Tällä tiellä apua on mahdollista saada esimerkiksi UUT:n vertaistuen piiristä. Tervetuloa mukaan matalalla kynnyksellä!
Juttu on julkaistu ensimmäisen kerran UUT:n Muutos-lehdessä vuonna 2021. Tähän ja aiemmin ilmestyneisiin Muutos-lehtiin pääset tutustumaan tästä.
Lisätietoja UUT:n vertaistukitoiminnasta löydät tästä.