Syrjinnän ja rasismin vastainen viikko: Ketään ei tule syrjiä uskontonsa vuoksi. Tämä koskee myös uskonyhteisöjä, jotka eivät saa syrjiä toisinajattelijoitaan ja entisiä jäseniään.
Tänään 21.3. on YK:n julistama rasismin vastainen päivä. Tällä viikolla vietetään syrjinnän ja rasismin vastaista viikkoa. Kuten kaikissa ihmisten muodostamissa yhteisöissä, myös uskonyhteisöissä esiintyy ongelmia. Me UUT:ssa, media ja tutkijat nostamme esiin näitä ongelmia ja näin tulee olla. Uskonyhteisöjen toiminta ei ole arvostelun yläpuolella ja suvaitsemattomuutta ei pidä suvaita. Esitetty kritiikki voi johtaa siihen, että yhteisöt parantavat toimintaansa ja ongelmia esiintyy jatkossa vähemmän. Julkisuus on harvoja keinoja, joilla uskonyhteisöjen keskuudessa esiintyviin monimutkaisiin ongelmiin voidaan puuttua.
Valitettavasti esitetyllä kritiikillä voi olla ikäviä sivuvaikutuksia, se voi johtaa syrjintään. Otetaan esimerkiksi paljon julkisuudessa ollut seksuaalisen hyväksikäytön esiintyminen vanhoillis- ja muidenkin lestadiolaisten keskuudessa. Esitetty kritiikki on ehdottomasti paikallaan ja näyttää selvältä, että lestadiolaisissa samoin kuin monissa uskonyhteisöissä on piirteitä, jotka altistavat niitä seksuaalisen hyväksikäytön esiintymiselle ja sille, että tekijät eivät jää kiinni teoistaan. On kuitenkin myös hyvin todennäköistä, että tällainen julkisuudessa esitetty kritiikki edistää lestadiolaisten kokemaa syrjintää, esimerkiksi lasten kokemaa kiusaamista ja syrjintää kouluissa.
Tämä on hyvin ikävää, varsinkin kun monet yhteisön jäsenet, erityisesti lapset, eivät ole voineet millään tavalla valita kuulumistaan lestadiolaisten yhteisöihin tai vaikuttaa sen toimintatapoihin, vaan ovat syntyneet siihen ja voivat vaikuttaa yhteisön toimintaan yhtä vähän kuin ihonväriinsä. Sinä voit kuitenkin vaikuttaa asiaan esimerkiksi tekemällä selväksi lapsille omassa lähipiirissäsi, että toisten lasten syrjiminen, haukkuminen tai muutoin kiusaaminen ei ole hyväksyttävää ja siihen pitää puuttua.
Myös esimerkiksi Jehovan todistajat ovat saaneet valtavasti negatiivista julkisuutta viime aikoina. Tämä saattaa houkuttaa esittämään haukkuja Jehovan todistajille kun heidät kohdataan esimerkiksi sananjulistustyössään. Tietenkin asiallista palautetta toiminnasta voi esittää, mutta yksittäisten Jehovan todistajien lyttäämisellä ei kuitenkaan voi saavuttaa mitään hyvää. Jehovan todistajien järjestö on hyvin autoritaarinen eikä rivi- Jehovan todistajalla ole minkäänlaisia mahdollisuuksia vaikuttaa siihen keitä heidän johtajansa ovat ja millaisia päätöksiä he tekevät.
Jehovan todistajat eivät edes voi erota yhteisöstään vaikka haluaisivat: Jehovan todistajien sääntöjen mukaan erotessaan yhteisöstä he menettävät perheensä, sukunsa ja kaikki ystävänsä, jotka ovat Jehovan todistajia. Yleensä Jehovan todistajan läheisistä lähes kaikki ovat myös Jehovan todistajia ja yhteisö pakottaa rangaistusten uhalla nykyiset jäsenet karttamaan entisiä jäseniä. Kohdatessasi Jehovan todistajia on hyvä muistaa, että nämä ihmiset ovat uhreja, joilla ei ole ulospääsytietä. Suurin osa heistä on ollut Jehovan todistajia lapsuudestaan saakka, eikä heille ole koskaan annettu todellista valinnanvapautta. Ne jotka ovat liittyneet yhteisöön aikuisina, eivät ole liittyessään ehkä täysin käsittäneet yhteisön luonnetta ja toimintatapoja.
Syrjinnän ja rasismin vastaisella viikolla otetaan kantaa yhdenvertaisuuden ja moninaisuuden puolesta. Erilaisiin uskontoihin kuuluvia ei saa syrjiä uskontonsa vuoksi. Tähän sisältyy se, että uskonyhteisöt eivät saa syrjiä jäseniään tai entisiä jäseniään uskonnon vuoksi. Monet yhteisöt kuitenkin syrjivät. Ihmiselle on hyvin raskasta, jos uskonyhteisöstä eroaminen johtaa suhteiden katkeamiseen tai viilenemiseen omaan perheeseen, sukuun ja läheisiin ystäviin. Tätä tapahtuu monissa uskonyhteisöissä, ei ainoastaan niissä, joissa tällainen toiminta on yhteisön vaatimus.
Tällainen perheen ja suvun tuen menettäminen on uskonnollista syrjintää, jolla on vakavia seurauksia. Ihmisen psyyke kärsii valtavasti perheen, suvun ja läheisten ystävien menettämisestä. Tämä johtuu siitä, että tuhansien vuosien ajan ihmisen hengissä selviäminen on ollut riippuvaista perheen, suvun ja yhteisön tuesta. Tämän tuen menettäminen on aivan viime aikoihin asti merkinnyt ihmiselle kuolemantuomiota. Sen vuoksi perheen, suvun ja yhteisön tuen menettäminen tuntuu ihmisistä hyvin pahalta ja voi aiheuttaa esimerkiksi mielenterveydenongelmia, toimintakyvyn menettämistä, syrjäytymistä ja sitä kautta jopa kuoleman.
Varsinkin erityisen tiiviiden uskonyhteisöjen on syytä kiinnittää huomiota siihen, että ne eivät ole osallisia entisten jäsentensä syrjimiseen ja terveyden tuhoamiseen esimerkiksi siten, että yhteisössä suhtauduttaisiin myönteisesti välien katkaisemiseen yhteisöstä irtautuviin perheenjäseniin ja sukulaisiin. Emme tietenkään voi vaatia ihmisiä pitämään yhteyttä toisiinsa, jos he eivät halua tehdä niin, ja on luonnollista, että ihmisryhmästä eroava ei enää pidä yhtä paljon yhteyttä ryhmän sisällä oleviin, mutta ihmissuhteita ei tule käyttää painostuskeinona eksyneiden lampaiden saamiseksi takaisin yhteisöön. Tällainen toiminta on väkivaltaa, jolla voi olla hyvin vakavia seurauksia. Monissa tiiviissä uskonyhteisöissä ihmisille kerrotaan, että mikäli eroat meistä joudut vaikeuksiin. Tämä on itseään toteuttava ennustus, jos yhteisö eristää entisen jäsenen läheisistään, mikä aiheuttaa vakavia ongelmia.
Kun kohtaat ihmisiä, jotka kuuluvat tiiviisiin uskonyhteisöihin, kannattaa pitää mielessä, että näillä ihmisillä ei usein ole kovin suurta vapautta päättää siitä, että he ovat yhteisön jäseniä. Monet heistä ovat olleet yhteisössä lapsesta saakka ja yhteisöstä eroaminen olisi monin tavoin tuskallista ja vaikeaa. Voit muistuttaa heitä ystävällisesti Uskontojen uhrien tuen olemassa olosta. Apua on tarjolla, mikäli he joskus haluavat irtautua yhteisöstään.
Hyvää syrjinnän ja rasismin vastaista viikkoa!