Janina Laakkonen
Teologian kandidaatti
UUT:n viestintäharjoittelija
Seksuaalivähemmistöjen oikeudet puhuttavat jälleen Suomen evankelis-luterilaisen kirkon piirissä, jossa pohditaan yhä ratkaisuvaihtoehtoja avioliittokysymykelle. Korkeimman hallinto-oikeuden (KHO) ratkaisun mukaan kirkko sai antaa varoituksen papille, joka vihki homoparin avioliittoon. KHO:n päätös ei kuitenkaan sanele kirkolle, kuinka sen tulisi toimia avioliittokysymyksen kanssa. Kirkon virallinen linja avioliittokysymyksen suhteen on kirkon päätettävissä. Yhteistä linjaa tavoitellaan ristiriitaisista lähtökohdista käsin, sillä osa piispoista toivottaisi seksuaalivähemmistöt tervetulleiksi kaikkiin kirkon toimituksiin, kun taas osa soisi kirkon perinteiden jatkuvan avioliittokysymyksen osalta. Kirkon on otettava nyt askel, jossa se ottaa selkeän kannan seksuaalivähemmistöjen suhteen.
Perjantaina 18.09.2020 annettu korkeimman hallinto-oikeuden päätös ei ota kantaa siihen, kuinka kirkon tulisi menetellä avioliittokysyksen kanssa. Piispojen keskuudessa avioliittokysymystä on pohdittu monesta eri näkökulmasta. Piispa Kaisamari Hintikka kommentoi Kirkko ja Kaupunki –verkkolehdessä 18.09.2020, kuinka avioliittokysymys tulisi ratkaista pikimmiten kirkon sisäisen ristiriidan selvittämiseksi. Odotettavissa on neuvotteluja kirkon tulevasta linjasta, sillä piispainkokous aikoo ottaa lokakussa 2020 avioliittokysymyksen jälleen tarkastelun alle.
KHO vetosi päätöksessään uskonnonvapauslakiin, jonka puitteissa kirkolla on oikeus siirtää vastuu avioliittokysymyksen ratkaisemisesta omille päätöksentekoelimilleen. Kirkolla on nyt merkittävä paikka
näyttää, seisooko se kirkkokäsikirjan vai seksuaalivähemmistöjen vihkimisen takana. Viime elokuussa pidetyssä piispainkokouksessa kerättiin ratkaisuehdotuksia, ja niiden pohjalta syntyi kuusi mallia, joista
todennäköisesti valitaan yksi avioliittokysymyksen loppuun saattamiseksi. Karkeasti arvioiden mallien voidaan sanoa nojaavan joko konservatiivisiin tai liberaaleihin arvoihin, ja väliin jääviä kantoja käytetään eräänlaisena siltana molempien arvomaailmojen yhdistämiseksi. Kirkollisen avioliiton siunaamisen ja vihkimisen tarkastelu jakaa piispoja sen suhteen, nousevatko perusteet avioliittokäsitykselle teologisista vai yhteiskunnallisista lähtökohdista. Osa piispoista ajattelee, että yhteiskunnallisen tasa -arvon edistäminen on mahdollista myös teologisista lähtökohdista käsin, kuten piispa Kaisamari Hintikka osoitti
elokuun piispainkokouksen puheessaan.
Siinä missä kirkossa pohditaan seksuaalivähemmistöjen merkitystä kirkon identiteetille, joutuu osa kirkon jäsenistä kohtaamaan jälleen hengellisen syrjinnän mahdollisuuden. Vastakkainasettelu uskonnollisten
oikeuksien ja ihmisoikeuksien välillä on loputon kehä, josta päästään ulos vasta kun seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeudet sisällytetään vakaaksi osaksi ihmisoikeuksia ilman, että uskonnollisilla instituutioilla on oikeus niitä loukata – edes katsomuksellisiin näkökantoihin vedoten. Uskonnon- ja vakaumuksenvapauden ei tule ylittää muita lakiin kirjattuja säädöksiä, mutta uskonnollisten tahojen sisäisiä toimintamalleja ja asenteita on käytännössä mahdotonta kontrolloida. Kirkon avioliittokysymys kuuluu yhteiskunnalliseen keskusteluun, vaikka laki ei voi puuttua sen arvomaailmaan. Kirkon nykyisten ja potentiaalisten jäsenten on kuitenkin oikeus saada tietää, minkälaisia arvoja kirkko haluaa taholtaan yhteiskunnassa edustaa. Uskonnollisten instituutioiden ympäristössä seksuaalivähemmistöjen oikeuksien toteutuminen on usein ollut ehdollista teologisten oppien sanomalle, jotka puolestaan näyttäytyvät eri valossa tulkitsijasta riippuen. Näin ei voi olla kirkossa, joka puhuu kaikkien ihmisten tasa-arvoisesta kohtaamisesta, mutta ei sitä kuitenkaan käytännössä toteuta.
Vaikka kirkon kahtiajakautuminen ymmärrettävästi puhuttaa piispoja ja seurakuntia, tulisi lokakuussa pidettävässä piispainkokouksessa huomioida oleellinen kysymys siitä, kuinka kirkko aikoo jatkossa
suhtautua yhteiskunnallisiin muutoksiin. Sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin suhtautuminen haastaa kirkkoa. Kirkon piispoja oli osallistunut vuoden 2019 Helsinki Pride –tapahtuman juhlintaan, vaikka kirkolla ei instituutiona ole virallista kantaa seksuaalivähemmistöihin liittyen. Kirkon yhtenäisyyden
säilymiseen tulee vaikuttamaan huomattavasti se, saavatko sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen puolella seisovat papit työrauhan, vai joutuvatko he toimimaan omantuntonsa vastaisesti. Kielteinen päätös johtaa oletettavasti siihen, että osa kirkon papeista ja jäsenistä joutuu vaihtamaan hengellistä ympäristöään sellaiseen, jossa teologisia oppeja voidaan tulkita nykyaikaisista lähtökohdista käsin.
Lähteet:
Kirkko ja Kaupunki –verkkolehden uutinen 18.09.2020
Kotimaa24 –verkkolehden uutinen 14.08.2020