Kansanedustaja Päivi Räsänen on jättänyt hallitukselle kirjallisen kysymyksen uskonnonvapauden turvaamisesta vastaanottotoiminnassa (Kotimaa24 7.1.2016). On loistavaa, että uskonnonvapautta puolustetaan merkittävänä ihmisoikeutena ja perustuslain takaamana oikeutena. Näiden oikeuksien toteutuminen ei ole itsestäänselvyys. Joissakin yhteisöissä ihmisiä pidetään yhteisön jäseninä manipulaation, sosiaalisen paineen ja suoranaisen hengellisen väkivallan avulla.
Hieman sivuten Päivi Räsäsen kannanottoa, haluan problematisoida pakolaisten käännyttämistä johonkin uskontoon. Olen seurannut tätä ”skeneä” jo 1980-luvulta lähtien, jolloin osallistuin itse Suomeen saapuneiden pakolaisten ja turvapaikanhakijoiden käännyttämiseen Jehovan todistajiksi. Tällainen käännyttämistyö on tietenkin laillista, mutta aivan ongelmatonta se ei ole.
Havaintojeni mukaan monet Suomessa toimivat uskonyhteisöt ovat ottaneet maahanmuuttajat ja pakolaiset käännytystoimintansa erityiseksi kohderyhmäksi. Syy tähän on yksinkertainen: vastakaikua käännytysyrityksille on paljon helpompi löytää kuin kantasuomalaisten keskuudesta.
Joitakin tähän käännytystoimintaan osallistuvia yhteisöjä nimetäkseni ainakin Jehovan todistajilla, MAP-kirkolla eli mormoneilla ja erilaisilla karismaattisen kristillisyyden ryhmillä (mukaan lukien helluntailaisuus) on silmiinpistävän paljon pakolaisille suunnattua toimintaa.
Suomeen saapuvat pakolaiset ovat haavoittuvassa asemassa. Heidät on revitty irti juuriltaan, yhteisöistään, suvustaan ja perheestään. Monet heistä on vähän koulutettuja, alaikäisiä ja myös uskonnollisuus on tavallista. Jotkut heistä saattavat ajatella, että kristinuskoon kääntyminen voi parantaa heidän mahdollisuuksiaan jäädä Suomeen. Monilla on kokemuksista hirveistä olosuhteista kuten sodasta ja äärimmäisestä köyhyydestä ja tähän lisättäköön rasismi ja polttopullot Suomessa. Tämän seurauksena he saattavat osoittaa vastakaikua sanomalle, jonka mukaan maailma on paholaisen vallassa ja elämme Raamatussa ennustettuja lopun aikoja.
Kun tällaisten ihmisten luo saapuu ystävällisiä suomalaisia, jotka usein puhuvat heidän omaa kieltään, tarjoavat sosiaalisen verkoston ja mielekästä tekemistä on kääntyminen uuteen uskoon todennäköisempää kuin joissakin muissa olosuhteissa.
Jos uskonyhteisö tarjoaa sosiaalisen verkoston ja auttaa kotoutumaan Suomeen niin sehän on hyvä asia. Monissa yhteisöissä alku näyttää hyvin mukavalta, sille on olemassa termikin – rakkauspommitus – yhteisön uudelle jäsenelle osoittama huomio, mutta vuosien kuluessa yhteisön jäsenyys saattaa muodostua taakaksi.
Jotkut tällaisista yhteisöistä riistävät jäseniään vaatien heiltä suuria taloudellisia ja ajallisia panoksia. Joissakin yhteisöissä ei ole Päivi Räsäsen peräänkuuluttamaa uskonnonvapautta, vaan yhteisöstä irtautuminen johtaa (usein ainoiden) sosiaalisten suhteiden katkeamiseen. Näin Suomeen saapunut pakolainen saattaa kasvattaa juuret uskonyhteisöön ja myöhemmin tulla juuriltaan irtirevityksi – jälleen kerran. Tällainen koettelee mielenterveyttä ja jokaisen ihmiset voimavarat ovat tässä suhteessa rajallisia.
Pakolaisilla on usein puutteelliset kyvyt arvioida erilaisten uskonyhteisöjen toimintatapoja. Käännytystyötä ahkerasti harrastavissa yhteisöissä on paljon heilurioviliikettä. Yhteisöissä käydään kääntymässä ja niistä poistutaan kun yhteisöjen todellinen luonne selviää, toisinaan vasta vuosien kuluttua.
Vapauksiin kuuluu aina vastuita. Jotkut uskonyhteisöt eivät toimi Suomessa vastuullisesti näissä asioissa. Uskonnonvapautta tulee edistää, mutta samalla pitää paikkailla uskonnonvapauden varjopuolia.