Kokemuksia UUT:n vertaistukiryhmistä

Hei! Olen Anna-Sofia Pekkarinen, neljännen vuoden opiskelija Helsingin yliopiston teologisessa tiedekunnassa. Pääaineenani olen tähän saakka opiskellut uskontotieteitä ja laajana sivuaineenani psykologiaa. Saan kandidaatintutkintoni valmiiksi tammikuussa 2017, minkä jälkeen suunnittelen hakevani lääketieteelliseen tiedekuntaan suorittamaan psykologian maisteriopintoja. Tulevaisuudessa haaveilen työskenteleväni psykologina kliinisellä puolella, sellaisessa työympäristössä, jossa pystyisin hyödyntämään myös tähänastisten opintojen aikana kerryttämääni uskontojen asiantuntemusta.

Tämän hetkisiin kandivaiheen opintoihini sisältyy lyhyt työhön tutustumisjakso, jonka pääsin ilokseni suorittamaan tavoitteitani parhaalla mahdolliselle tavalla tukevaan ympäristöön, Uskontojen uhrien tuki ry:lle. UUT:n toiminta on kiinnostanut minua jo pitkään, sillä yhdistys tekee arvokasta työtä ja sen toiminnassa yhdistyvät hyvinvointia edistävällä tavalla kaksi keskeisintä intressiäni, uskonto ja psykologia. Tutustuin UUT:n vertaistukitoimintaan osallistumalla marras-joulukuussa kaiken kaikkiaan viiteen vertaistukiryhmään, joista kaksi oli helluntailaistaustaisille, yksi naisille ja kaksi kaikille taustoille suunnattuja tapaamisia.

Olin tapaamisissa pitkälti kuuntelijanroolissa. Tutustuin ryhmien toimintatapoihin ja pistin merkille keskusteluissa toistuvasti esiin nousevia teemoja. Muistiinpanoja en kuitenkaan ryhmissä tehnyt, sillä kaikenlaisten tallenteiden vieminen ryhmätilojen ulkopuolelle on ryhmäläisten yksityisyyden takaamiseksi kielletty. Vertaistukiryhmien säännöt kerrataan jokaisen tapaamiskerran alussa ja jokainen läsnäolija sitoutuu omalta osaltaan niitä noudattamaan. Toimiva vertaistukiryhmä perustuukin ryhmäläisten keskinäiseen luottamukseen, ymmärrykseen ja empatiaan. Tapaamisissa jaetut kokemukset ja ajatukset ovat tarkoitettu yksinomaan säännöt hyväksyneiden läsnäolijoiden kuultaviksi.

Vertaistukiryhmissä vieraillessani yllätyin ehkä eniten siitä, kuinka erilaisia kaikki kokoontumiskerrat olivat keskenään. Vaikka yksi vertaisista toimii jokaisessa ryhmässä niin kutsuttuna vetäjänä, joka alustaa keskustelun ja jakaa tarvittaessa puheenvuoroja, on keskustelu ryhmän aikana hyvin avointa ja vapaamuotoista. Ryhmissä voidaan siksi kerrasta riippuen keskittyä hyvinkin paljon toisistaan poikkeaviin teemoihin ja aihepiireihin. Jokaisella ryhmäläisellä on yhtäläinen mahdollisuus viedä keskustelua haluamaansa suuntaan, kertoa omista yksilöllisistä kokemuksistaan ja pyytää neuvoja arjessa kohtaamiinsa haasteisiin. Ryhmäläiset itse rakentavat jokaisen kokoontumiskerran omannäköisekseen ja omia tarpeitaan vastaavaksi.

Jokainen vertaistukiryhmä alkaa kierroksella, jonka aikana kukin läsnäolija saa esitellä itsensä sekä kertoa lyhyesti päällimmäisistä ajatuksistaan ja sen hetkisistä tunnelmistaan. Puhuminen ryhmissä on kuitenkin täysin vapaaehtoista – jos omien ajatusten jakaminen tuntuu vaikealta, jo pelkästään vertaistensa kuunteleminen voi auttaa. Vertaistukiryhmät ovat siitä poikkeuksellisia tilanteita, että niissä toisilleen ennestään usein tuntemattomat ihmiset jakavat keskenään hyvin henkilökohtaisiakin asioita. Tunnelma ryhmissä ei kuitenkaan tavallisesti ole jännittynyt tai vaivaannuttava, vaan yllättävän avoin ja lämmin. Vertaistukiryhmät saattavat tarjota sellaista tukea ja ymmärrystä, jota omalla lähipiirillä ei ehkä ole mahdollisuutta tai kykyä antaa. Samankaltaiset ajatukset, ongelmat, kokemukset ja pohdinnat luovat ryhmäläisten välille erityistä yhteishenkeä sekä turvallisen ympäristön omien henkilökohtaisten kipukohtien läpikäymiselle.

Vertaistukiryhmiin osallistujat tulevat hyvin monenlaisista eri taustoista. Osa ryhmistä on suunnattu erityisesti tietyille ryhmille, kuten Jehovan todistaja- tai helluntailaistaustaisille, mutta kaikki ovat kokoontumisiin yhtälailla tervetulleita. Myös kaikille suunnattuja kokoontumisia järjestetään. Ryhmissä on jonkin verran vakiokävijöitä, mutta tavallisesti mukana on myös ensikertalaisia. Ryhmän koko vaihtelee suuresti, sen ollessa keskimäärin noin kymmenen henkeä.

Vaikka jokainen vertaistukiryhmä on ainutkertainen ja ryhmissä käytyjen keskustelujen aiheen vaihtelevat laidasta laitaan, pistin merkille, että muutamat teemat nousivat ryhmästä riippumatta toistuvasti esiin osallistujien puheenvuoroissa. Esimerkiksi perhesuhteet, seksuaalisuus, uudelleenmuotoutuva identiteetti, omatunto sekä tunteiden kokemiseen ja ilmaisemiseen liittyvät haasteet olivat teemoja, jotka herättivät ryhmissä paljon keskustelua. Ryhmäläiset olivat usein helpottuneita ja yllättyneitäkin huomatessaan, kuinka monet pystyivät samaistumaan heidän jakamiinsa kokemuksiin ja ahdistaviksi kokemiinsa ajatuksiin; lukuisat uskontojen uhrit kamppailevat päivittäin samankaltaisten psyykkistä tasapainoa horjuttavien asioiden kanssa, ja jo pelkästään sen oivaltaminen voi antaa uutta voimaa oman arjen haasteisiin. Toisaalta ne ryhmäläiset, jotka ovat jo edenneet pidemmälle toipumisprosesseissaan, voivat omalla esimerkillään antaa muille vertaisille toivoa tasapainoisemmasta tulevaisuudesta sekä jakaa vinkkejä sen saavuttamiseksi.

Suosittelen kaikkia asiaa harkitsevia ottamaan rohkeasti osaa UUT:n vertaistukiryhmiin! Niihin ovat lämpimästi tervetulleita kaikki uskonnon ja uskon haavoittamat, taustastaan ja tämän hetkisestä vakaumuksestaan riippumatta. UUT:ssa jokaisella on vapaus uskoa tai olla uskomatta, puhua tai keskittyä kuuntelemaan, kokea ja ilmaista tunteitaan, ajatella toisin ja olla epävarma, muuttaa mieltään ja etsiä vastauksia, olla oma itsensä tai rakentaa minuuttaan uudelleen. UUT:ssa jokaisella on vapaus.

Facebooktwitterpinterest