Helsingin Sanomat julkaisi viime sunnuntaina (25.1.) ansiokkaan Anu Nousiaisen kirjoittaman jutun Jehovan todistaja –vanhinten salaisesta ohjekirjasta. Hesari pyysi kuutta oikeusoppinutta kommentoimaan kirjan sisältöä. Kirja tuo esille yksityiskohtaisesti miten Jehovan todistajien sisäinen oikeusjärjestelmä toimii, millaisista synneistä se rankaisee ja miten. Joitain tärkeitä seikkoja jäi kuitenkin käsittelemättä Hesarin rajallisella palstatilalla.
Jehovan todistajat perustavat oikeuskomitean tutkimaan seurakunnan jäsenen syntejä silloin kun on kysymys vakavasta synnistä, jonka perusteella jäsen voidaan erottaa yhteisöstä. Erottaminen johtaa karttamiseen. Kuten Hesari toteaa ”se tarkoittaa, että edes lähisukulaisiin ei saa pitää yhteyttä”.
Vakavista synneistä, jotka voivat johtaa Jehovan todistajista erottamiseen Hesari mainitsee seuraavat: avioliiton ulkopuolinen seksi, homoseksuaalisuus, abortti, runsas päihteiden käyttö ja irstaus. Kuten Hesari kertoo, näitä vakavia syntejä on paljon muitakin. Lista onkin todella pitkä. Se löytyy täältä englanniksi. Jotkin näistä vakavista synneistä on lisäksi niin väljästi määriteltyjä, että hyvin monenlaisista syistä voi joutua erotetuksi Jehovan todistajista. Mainitsen joitakin näistä synneistä, jotka jäivät käsittelemättä Hesarin artikkelissa.
Jehovan todistajien oikeuskomiteoissa kuulustellaan siitä, onko henkilö syyllistynyt ajatusrikokseen eli ajatteleeko henkilö eri tavalla kuin Jehovan todistajien järjestö opettaa tällä hetkellä. Tämä on kenties pahin synti, koska monet muut synnit voi saada anteeksi. Esimerkiksi jos olet ottanut verensiirron voit pahoitella tätä ja sanoa, ettet enää toimisi niin (tämä tosin on vaikeaa jos sinulla on sairaus, jonka hoidossa tarvitaan jatkuvaa verituotteiden käyttöä). Tai jos olet hairahtunut seksiin ennen avioliittoa, voit pyytää anteeksi seurakunnan vanhimmilta. Mutta jos ajattelet eri tavalla, sitä on vaikea katua tai pyytää anteeksi.
Oikeusoppineet eivät kiinnittäneet huomiota siihen, että Jehovan todistajat kieltävät jäseniltään politiikkaan osallistumisen. Siis esimerkiksi poliittiseen puolueeseen liittymisen, vaaleissa ehdolle asettumisen ja äänestämisen (jälkimmäinen on tosin joidenkin tulkintojen mukaan ollut sallittu vuodesta 1999, koska äänestyskielto oli verovapauksien saamisen esteenä Saksassa, mutta kaikki Jehovan todistajat ymmärtävät kuitenkin etteivät he edelleenkään äänestä).
Politiikkaan osallistumisen kieltäminen rangaistusten uhalla on ilmeisesti jäänyt huomaamatta oikeusoppineilta, koska vanhinten opaskirjassa asia ilmaistaan sanakääntein, jotka eivät helposti avaudu ulkopuolisille. Kirjassa puhutaan ”kristillisen seurakunnan puolueettomuuden vastaisesti toimimisesta”. Täytyy olla Jehovan todistaja voidakseen ymmärtää mitä se tarkoittaa.
Olen itse äänestänyt ensimmäisen kerran silloin kun olin vielä Jehovan todistaja. Vuosi oli 1994. Äänestin Euroopan Unioniin liittymisen puolesta. Äänestyspaikalle mennessäni pälyilin ympärilleni, koska pelkäsin jonkun Jehovan todistajan näkevän minut ja ilmiantavan minut seurakunnan vanhimmille. Kuvitelkaa, Suomessa voi joutua pelkäämään äänestämään mennessä.
Yksi erottamisperuste on ”häpeämätön käytös”. Kirjan mukaan häpeämätön käytös ”kuvaa tekoja, joista heijastuu asenne, joka kertoo kunnioituksen puutteesta ja piittaamattomuudesta Jumalan normeja, lakeja ja valtaa kohtaan tai jopa niiden halveksunnasta” (sivu 60). Tämä antaa mahdollisuuden erottaa melkein mistä tahansa syystä, esimerkiksi seurakunnan vanhinten tai oikeuskomitean halveksunnasta tai, kuten on käynyt joillekin, sukupuolen korjaamisesta, mitä ei ole erikseen listattu erottamisen perustaksi.
Suomessa elää noin 20 000 Jehovan todistajaa, joiden perus- ja ihmisoikeuksia heidän oma uskontokuntansa loukkaa. Suurin osa heistä on syntynyt Jehovan todistajiksi, eikä heillä ole koskaan ollut todellista vapautta päättää haluavatko olla Jehovan todistajia vai eivät, koska väärästä valinnasta rangaistaan ankarasti eristämällä perheestä, sukulaisista ja ystävistä. Kyse ei ole siitä, että he ovat käyttäneet uskonnonvapauttaan ja vapaaehtoisesti liittyneet yhteisöön, joka rajoittaa heidän perusoikeuksiaan. Yhteisössä kasvavilla lapsilla ei ole todellisia vaihtoehtoja. Kuten Hesarissa ollut kuvitus onnistuneesti kertoo, ihmisten juuret ovat syvällä siinä yhteisössä, jossa he kasvavat.
Suljetun uskonyhteisön entinen jäsen on usein tyhjän päällä ilman perhettä, sukua, ystäviä, koulutusta, elämässä tarvittavia taitoja ja tulevaisuutta. Kun ihmisoikeuksia loukataan, se koskettaa paljon muitakin kuin niitä joiden oikeuksia loukataan. Kuten koulukiusaaminen hengellinen väkivalta koskettaa koko yhteiskuntaa. On muidenkin kuin Jehovan todistajien asia, että Suomessa voi syntyä yhteisöön, jonka jäsenillä ei ole uskonnon-, sanan- tai mielipiteenvapautta.