Anniina Enbuska
UUT:n viestintäsuunnittelija
Sisältövaroitus: hengellinen väkivalta, demonit, eksorsismi
Tuore Sanna Urvaksen väitöstutkimus tarkastelee kriittisesti helluntailaista demoniopetusta. Teologia.fi -verkkosivusto käsittelee aihetta verkkoartikkelissaan, joka julkaistiin 13.10.2020, ja Kirkko ja Kaupunki uutisoi samasta aiheesta verkkosivuillaan 16.10.2020. Jälkimmäisessä verkkoartikkelissa mainitaan myös Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n karismaattisten kristittyjen vertaistukiryhmä, jonka toiminnasta kertoo UUT:n hallituksen jäsen ja seurakuntaneuvos Thorleif Johansson. Urvas tarkastelee kriittisesti helluntailaista syntikäsitystä ja opetusta pahoista hengistä, ja tuo esiin kaksi teologista uudistusta ajavaa helluntaiteologia, jotka esittävät perinteisille malleille vaihtoehtoisia tulkintatapoja. Uudistusten taustalla on kontekstuaalinen teologia, joka pyrkii Urvaksen mukaan tuomaan esiin vääristyneitä käytäntöjä ja purkamaan vallan väärinkäyttöä mahdollistavia tulkintoja.
Helluntaikirkkoon kuuluva Sanna Urvas työskentelee tuntiopettajana IK-opiston kampuksella Itä-Helsingin Roihupellossa. Hänen systemaattisen teologian väitöstutkimuksensa ”Theology of sin and evil in Classical Pentecostalism – Two case studies” tutkii kahden helluntaiteologin ajattelua synnistä ja demoneista. Urvas on kommunistisesta taustasta herätyksen myötä helluntailaisuuteen kääntynyt teologi. Dogmatiikan opintojen myötä, hänelle heräsi kiinnostus helluntailiikkeen teologisen ajattelun aukkoja kohtaan. Teologia.fi -sivuston artikkelissa “Väitös: Helluntailiikkeen teologiaa uudistetaan nyt pohtimalla kysymyksiä noituudesta ja demoneista” (13.10.2020), hän kertoo Pro Gradu tutkielmaa kirjoittaessaan kiinnittäneensä huomiota siihen, miten heikosti helluntailaisuudessa perustellaan opillisia asioita. Urvas mainitsee esimerkkinä helluntailaisen syntiopin, jota ei hänen mukaansa ole yritetty kuvata helluntailaisen teologian piirissä lainkaan.
Urvaksen väitöskirjan keskiössä on kahden helluntailaisen teologin, Opoku Onyinahin ja Amos Yongin, ajattelu. Edellä mainitut teologit edustavat akateemista teologiaa, ja arvioivat tutkimuksissaan käsitystä ihmisen syntisyydestä. Urvaksen mukaan suurin osa kansasta kääntyy kristinuskoon, ja tämän myötä helluntailaisuuteen siirtyy monenlaisia maailmankuvia. Tehdessään kenttätutkimusta Ghanan alueella, Urvas huomasi sen, miten helluntaikristillisyyden parissa noituutta pidetään pahan alkulähteenä. Pahalle etsitään hänen mukaansa usein syytä noituudesta, jota edustaa yleensä nainen. Noituus on monissa Afrikan maissa perinteinen osa kulttuuria, ja konservatiivisen kristillisyyden tulkinta pahoista hengistä noituuden taustalla, johtaa eettisiin ongelmiin, kun paha konkretisoituu noituuden kautta ihmiseen. Urvaksen mukaan esimerkiksi kehitysvammaisuuden tulkitseminen demoniseksi on heikentänyt Afrikassa vammaisten ihmisoikeuksien toteutumista. Onyinah pyrkii selittämään ilmiötä käsitteellä ‘noitademonologia’. Tilannetta yritetään korjata ajamalla noituuden henki pois henkilöstä, jota pidetään noitana. Tapahtumassa kyseinen henkilö saatetaan pahimmillaan pakottaa kuivapaastoon ennen rituaalia, ja toimituksen aikana hänet voidaan sitoa. Urvas on ollut paikalla tämänkaltaisissa toimituksissa, jotka hän näkee kolmannen aallon helluntailaisuuden vääristymänä.
Onyinah on hakenut ratkaisua vallalla olevaan ongelmalliseen käsitykseen, korostamalla noidan etsimisen sijaan tarvetta tutkia ihmisen oman synnillisen olemuksen syytä ikäviin tapahtumiin. Amos Yong puolestaan lähestyy syntiinlankeemusta neurotieteiden kautta, ja pohtii Aatamin asemaa evoluutiokehityksessä. Yongin mukaan ihmiselle on evoluution myötä hiljalleen kehittynyt kapasiteetti tehdä huonoja ja tuhoisia valintoja, eli syntiä. Hänen teoriansa mukaan samanlainen ilmiö on tapahtunut myös materiaalittomassa todellisuudessa, jolloin pahat olennot ovat siis syntyneet ihmisten pahojen tekojen myötä. Tämä tarkoittaa sitä, että kun tarpeeksi suuri määrä ihmisiä kollektiivisesti päätyy tekemään tietoisesti väärin, niin pahuus saavuttaa tason, jossa se saa persoonallisen muodon, jolloin syntyy demoneja. Yongin mukaan pahuus on täten sidoksissa yhteisön tekemään pahuuteen, eikä siitä päästä eroon eksorsismin kautta, vaan yhteisön parannuksen avulla. Parannuksen tekoja voivat olla esimerkiksi korruptiosta irrottautuminen ja heikkojen etujen suojeleminen.
Urvaksen mukaan kolmannen aallon tuottamiin haitallisiin tulkintoihin kuuluu myös se, että mielenterveysongelmat, kuten masennus, tulkitaan hengen aiheuttamiksi. Hän pitää tätä äärimmäisen vaarallisena asiana.Myös Suomessa karismaattisissa piireissä mukana olleet henkilöt ovat kertoneet siitä, että mielenterveysongelmia on tulkittu toisinaan demonien aikaansaannoksiksi. Joidenkin tulkintojen mukaan jopa kristityssä voi olla demoni, ja uskontojen uhrit ovatkin tuoneet esiin myös sen, että suomalaisissa karismaattisissa yhteisöissä demoneita on ajettu ulos myös kristityistä. Usein tällaisen henkien ulosajamisen kohteeksi joutunut voi kokea tapahtuman traumaattisena. Urvaksen mukaan opetus ihmisen joutumisesta pahan hengen valtaan voi mahdollistaa hengellisen väkivallan. Hänen mukaansa on selvää, ettei kristityn sisällä voi olla demonia. Urvas toteaa, ettei diagnoosi, jossa ongelmien taustalla nähdään demonit, tarjoa ihmiselle pitkäaikaista apua. Mikäli ongelmat, kuten masennus, myöhemmin palaavat ihmisen elämään, niin hän voi tulkita tällöin myös pahojen henkien palanneen.
Seurakuntaneuvos ja UUT:n entisten karismaatikkojen vertaistukiryhmää vetävä Thorleif Johansson kertoo monien seuranneen lapsena esirukoustilannetta, joka on kääntynyt toimitukseksi, jossa ajetaan ihmisestä ulos pahoja henkiä. Hänen mukaansa tällaisista tilanteista aiheutuneita traumoja käsittelevät nyt erityisesti 30–40-vuotiaat ihmiset. Vertaistukiryhmä on eräs avun muoto, joka mahdollistaa traumojen käsittelemisen. Vertaituen piirissä ihminen voi Johanssonin mukaan saada kokemuksen kuulluksi ja ymmärretyksi tulemisesta. Hän toteaa, että myös Urvaksen väitöstutkimuksen keskiössä olleet teemat, inhimillinen pahuus ja vajavaisuuden ulkoistaminen demoneihin, ovat nousseet usein esiin vertaistukiryhmän keskusteluissa. Onkin tärkeää, että uskontojen uhrien lisäksi teemaa käsitellään myös helluntaiteologian kentällä, sillä muutokset tapahtuvat usein yhteisön sisältä käsin. Uskontojen uhrien tuki tekee yhteistyötä Helluntaikirkon kanssa, ja on tuonut keskusteluissa esiin vertaistuen piirissä esiin nousseita helluntailaisen opetuksen ja käytänteiden kipukohtia.
Urvaksen väitöstutkimuksen voi lukea Helsingin yliopiston verkkosivulta.
Lähteet:
Kirkko ja Kaupunki: Väitöstutkimus nostaa esiin helluntailaisen demoniopetuksen epäkohtia – “Aihe on Suomessa kuuma peruna” (16.10.2020)