Rauhanyhdistyksen henkioppi, hoitokokoukset ja kristityn vapaus

Vanhoillislestadiolaisessa rauhanyhdistyksessä alettiin pitämään seurakuntalaisten hoitokokouksia 1970 – luvulla. Kerron tässä omia kokemuksiani ja tietojani asiasta. 

Olen ollut uskomassa ja rauhanyhdistyksessä lapsuudestani saakka. Minut ja perheeni erotettiin rauhanyhdistyksestä vuonna 1978, koska emme hyväksyneet hoitokokouksia ja henkioppia. Uskon edelleen tänäkin päivänä samalla tavalla kuin ennenkin luottaen Jumalan Sanan lupauksiin. 

Uskon perustus on todella tärkeä ja ensiarvoinen asia kaikille. Mihin autuuden toivomme perustuu, sitä kysytään nyt ja sitä kysytään meiltä myös viimeisenä päivänä. Ei siis ole samantekevää minkä päälle uskomme. Varmaa on, että jokaisen elämä kerran päättyy ja silloin myös ajanlasku itsekunkin kohdalla päättyy, alkaa iäisyys. Jokaisella on täysi vapaus valita mihin uskonsa perustaa ja miten uskoo. 

Apostoli Paavali kirjoittaa Korinttilaisille, 1 Kor.3:10,11:

”Sen Jumalan armon jälkeen, joka minulle annettu on, olen minä perustuksen laskenut, niinkuin taitava rakentaja, vaan toinen sen päälle rakentaa; mutta katsokoon jokainen, kuinka sen päälle rakentaa. Sillä muuta perustusta, ei taida yksikään panna, vaan sen, joka pantu on, joka on Jeesus Kristus.” 

Raamattu kehottaa myös vastaamaan, kun uskon perustuksia joku kysyy ja haluaa tutkia. 

Henkioppi

Muistan hyvin kun 1970-luvulla kuulin puhuttavan hengenviasta. Tällä tavalla henkioppi tuotiin vanhoillislestadiolaisiin rauhanyhdistyksiin ja alkoi Raamatun vastaisen henkiopin levittäminen. Uuden henkiopin mukainen usko toteutettiin rauhanyhdistyksissä järjestetyissä hoitokokouksissa. Pidetyissä kokouksissa uuden opin mukaisia henkinimikkeitä oli useita: väärä henki, kuiva lakihenki, isäntähenki, kososlainen henki jne. Koskaan aikaisemmin en ollut kuullutkaan tällaisesta opista. 

Hengistä vaadittiin tekemään parannus sen mukaan kuin kullekin hoitokokouksessa määrättiin. Kun kysyi Raamatun perustusta henkiparannukselle, usein todettiin kysyjä olevan väärässä hengessä, pimeäksi tai muuta vastaavaa. Raamatun perustuksia ei löytynyt. 

Raamattu opettaa: synti erottaa ihmisen Jumalasta. Tunne ainoastaan sinun syntisi, siis ne rikkomukset, jotka itse on ruumissaan tehnyt ja niistä kehotetaan tekemään parannus. Hengistä ei tehdä parannusta. Kukaan meistä ei ole niitä tehnyt ja mitenpä niitä voisi tehdä. 

Hoitokokousten alkuajoista on jo kulunut yli neljäkymmentä vuotta. Vuosikymmenien aikana henkioppia ja hoitokokouksia on laajasti käsitelty mediassa ja nettialustoilla, tehty ja julkaistu monia tutkimuksia ja selvityksiä sekä kirjallisuutta, tuotu monin tavoin esille henkiopin ja hoitokokousten Raamatun vastaisuus, todettu tapahtuneet vääryydet ja vaikutukset yksilöihin, perheisiin, ihmissuhteisiin ja muuhun toimintaan. 

Hoitokokoukset

Paikalliset rauhanyhdistykset toimivat yhteistyössä ja saivat ohjeita hoitokokousten pitämiseen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys SRK:lta. Toiminta oli täysin organisoitua ja järjestelmällistä, ei suinkaan joidenkin yksittäisten ihmisten omaa toimintaa. Seurakuntien kokouskutsuja ilmoitettiin myös Päivämies-lehdessä ja todettiin jäsenten tarpeellisuus osallistua kokouksiin. 

Hoitokokousten aikana 1970-luvulla rauhanyhdistysten henkilöiden elämää valvottiin tarkasti. Johtohenkilöt ryhtyivät valvomaan seurakuntalaisten uskonelämää ja ottivat oikeudekseen määritellä kenen tahansa sieluntila omien näkemystensä mukaisesti. 

Pääaihe näissä hoidoissa oli henkiparannus. Olipahan tehnyt, kysynyt, sanonut tai jättänyt tekemättä jotain, keksittiin usein täysin aiheettomia syytöksiä, kaikki kelpasivat. Hakemalla haettiin syytetyksi joutuneesta heikkoja kohtia, joita voitaisiin käyttää hyväksi syyllistämiseen ja tuloksena hoitajat saattoivat todeta syytetyssä olevan väärä henki. Aikaa myöten uusia henkinimikkeitä löytyi useita. 

Aluksi monet olivat hämmentyneitä ja osa kauhuissaan uudesta tilanteesta. Moni kysyi: Mitä tämä on? Muutamat meille läheiset ystävämme olivat aluksi samaa mieltä kanssamme ja olivat kielteisiä uuteen oppiin ja menettelyihin, mutta myöhemmin kuitenkin suostuivat henkioppiin. Oli niitäkin, jotka olivat heti mukana henkiopissa ja edistämässä sitä. 

Itselläni on hallussa virallinen rauhanyhdistyksen johtokunnan kirjallinen kutsu saapua 27.2.1976 pidettävään kokoukseen paikkakunnalle, jossa olin lapsena ja nuoruusaikana asunut. Kutsun sain kirjepostina, postileiman päiväys 16.2.1976. Kutsu sisältää otteen rauhanyhdistyksen johtokunnan kokouksen pöytäkirjasta seuraavasti: 

Ote Kärsämäen rauhanyhdistyksen johtokunnan kokouksen pöytäkirjasta. Kokous pidettiin 27.1.-76 rauhanyhdistyksellä. 1§. Puheenjohtajana oli V.Rytilahti ja sihteerinä I.Taskila. 5§. 27.2.-76 pidettävään yleiseen kokoukseen on SRK:n työvaliokunta pyytänyt kutsua Pentinpurot Haapavedeltä ja Paavo Korpelan Oulusta. Tämä kutsuminen annettiin V.Rytilahden tehtäväksi. Pöytäkirja luettiin ja hyväksyttiin. Kokouksen puolesta Iida Taskila” 

Saatuani kokouskutsun kirjeenä ryhdyin selvittämään mistä oikein on kysymys. Toki olin jo tietoinen alkaneista hoitokokouksista ja henkisyytöksistä sekä niissä tehdyistä henkiparannuksista. Soitin eräälle rauhanyhdistyksen johtokunnan jäsenelle ja kysyin miksi olette minut kutsuneet. Hän ei olisi millään halunnut vastata kysymykseen ja sanoi, että kylläpähän se siellä sitten selviää. En hyväksynyt vastausta ja vaadin selitystä, eihän ketään aiheetta kutsuta. Sitten tämä johtokunnan jäsen paljasti syyn ja ilmoitti: ” Olisi vain tutkittu kuinka laajasti Saari Yrjön ja Polvi Väinön henki on levinnyt.” Molemmat kyseiset henkilöt ovat rauhanyhdistyksen entisiä saarnamiehiä. Yrjö Saari on sukulaiseni, hän oli erkaantunut rauhanyhdistyksestä ja puhujan tehtävistä jo kymmeniä vuosia aikaisemmin, minun ollessani vielä hyvin nuori. Yrjön ollessa puhujana en tiedä olleeni seuroissa. 

Väinö Polven muistan lapsuus ja nuoruusajaltani alkaen, kun hän kävi myös kotonani seurapuhujana. Hän oli tunnettu puhuja kotiseudullani ja laajemminkin. Henkilökohtaisesti en häntä ole tuntenut. Paljon myöhemmin olen saanut tietää, että Väinö Polvi oli tehnyt vaaditun henkiparannuksen, mutta pian parannuksen teon jälkeen oli ilmoittanut, että se oli hänen elämänsä mustin päivä ja perunut parannuksen teon. Tämä ilmoitus oli johtanut hänen erottamiseen ainakin puhujan tehtävistä. Tarkempaa en tiedä. 

Hoitokokouksista olimme vaimoni kanssa saaneet paljon tietoa kun olimme yhteydessä moniin yhdistykseen kuuluvien ihmisten kanssa, sukulaisiin ja ystäviin. Kutsun mukaiseen kokoukseen en mennyt tutkittavaksi ja osallistumaan heidän henkitutkimuksiinsa. Tämän seurauksena asian käsittely oli siirretty rauhanyhdistykseen Oulun alueella. 

Kodissamme Oulussa minua ja vaimoani kävi puhuttelemassa kolme tuttavaamme yrittäen suostutella ja käännyttää meitä hyväksymään henkioppi. Totesimme uuden opin Raamatun vastaiseksi ja emme suostuneet henkioppiin. 

Sitten minulle soitti eräs rauhanyhdistyksen oululainen puhuja. Kysyin häneltä miten henkioppi perustuu Raamattuun. Omalta puoleltani totesin samalla, ettei uusi oppi ole Raamatun mukainen. Sain häneltä vastauksen ja hän totesi: Voi tuota pimeyttä, olet Raamatulla sekoittanut itsesi. Peräsin vielä soittajalta, että hän valaisisi minua, koska olen pimeä, mutta vastaukseksi sain ainoastaan: Voi, voi kun olet pimeä. Keskustelumme oli lyhyt ja puhelu päättyi tuloksettomana. 

Ote lainauksena musiikkitieteilijä ja freelancetoimittaja Topi Linjaman analyysistä 15.3.2010: ”Vanhoillislestadiolaisten laulukokoelma Siionin laulut uudistettiin perusteellisesti vuonna 1976. Kokoelmasta jätettiin pois yli 150 laulua, jotka olivat olleet mukana vuoden 1961 kirjassa. Uusia lauluja otettiin mukaan toistasataa, ja myös vanhoja lauluja uudistettiin. Uudistuksessa SRK vahvisti seurakunnan auktoriteettia.” Analyysi on luettavissa netissä Omat polut- etnisten vanhoillislestadiolaisten kertomuksia. 

Vaimoni oli kertonut eräälle ystävälleen ja työtoverilleen, että tuntuu pahalta kun noita vanhoja ”Siionin lauluja” poistetaan. Ystävän mieltä tilanne oli alkanut askarruttamaan. Hän oli miettinyt asiaa yön yli ja oli seuraavana päivänä kertonut asian sekä kysynyt mielipidettä eräältä SRK:n johtohenkilöltä. Tämä johtohenkilö oli ratkaissut asian toteamalla, että vaimossani on väärä henki. 

Olimme vierailulla erään tuttavaperheen kodissa. Perhetuttu ystävämme oli vierailumme yhteydessä todennut vaimolleni ihan yllättäen, miten vaimostani ”ihan paistaa ja loistaa tuo omavanhurskaus ja väärä henki”. Luonnollisesti kanssakäymiset meidät tuominneiden ystävien kanssa päättyivät. 

Yhden kerran olen ollut paikalla hoitokokouksessa. Tämä kokous pidettiin hoitokokousten alkuvaiheessa Oulun rauhanyhdistyksellä, Uusikatu 28. Kokouskutsun nimikettä ja sisältöä en tarkemmin muista. Kokous oli suljettu ulkopuolisilta. Toimitalon ulko-ovella oli vahdissa kaksi miestä tarkkailemassa ja tarvittaessa estämään seurakunnan ulkopuolisten ihmisten pääsyn sisälle kokoukseen. 

Kokouksen kulku lienee ollut normaalin käytännön mukainen, tarkemmin ei esittelyt ja asioiden käsittelyjärjestys ole jäänyt mieleen. Muistan kahden ihmisen asioiden käsittelyn. Hoidettavat tai käsittelyssä olevat henkilöt sijoitettiin istumaan seurasalin eteen, penkkirivistön etupuolelle. 

Läheisesti tuntemani mieshenkilö oli käynyt konsertissa ja tästä hän alkoi tehdä parannusta. Hän kertoi, että on käynyt konsertissa ja nyt haluaa tehdä siitä parannuksen ja uskoa sen anteeksi. Hän pyysi, että hänelle annetaan tämä synti anteeksi. Esitetty anteeksipyyntö ei tyydyttänyt kokouksen johtohenkilöitä ja anteeksiantoa ei näillä sanoilla tullut. Hänet kehotettiin istumaan alas ja käsittelyä jatkettiin. Mies oli selvästi hämmästynyt ja istui alas tuolilleen. Asiaa käsiteltiin ja viimein mies huomasi miten pitää anteeksipyyntö esittää. Niinpä hän sitten pyysikin anteeksiantoa sanoen, että hän on ollut väärässä hengessä ja käynyt konsertissa. Nyt pyyntö hyväksyttiin ja hänelle annettiin konsertissa käynti anteeksi. 

Vaimoni tuntema naishenkilö istui toisena seurasalin edessä. Hän kertoi, että hänellä on hyvin ohuet ja heikot hiukset. Hän halusi tietää voiko hän parantaa tukkansa kampausta ottamalla permanentin vai katsotaanko sen olevan syntiä. Tämä olikin mutkikkaampi kysymys kokouksen johtohenkilöille. Asiaa käsiteltiin, mutta kunnon selvyyttä ei tilanteeseen tahtonut löytyä. Välillä johtohenkilöt vetäytyivät takahuoneeseen neuvottelemaan keskenään. Minkä ratkaisun esitetty asia sai, sitä en muista. 

Keväällä 1978 minut ja vaimoni kutsuttiin toukokuussa pidettävään kokoukseen alueemme rauhanyhdistykselle Oulussa. Meillä oli jo tieto hoitokokouksista ja henkiopista. Halusimme pitää uskon ja hyvän omantunnon. Emme menneet ja niinpä meidät suullisesti saadun tiedon mukaan erotettiin. Kuulemamme mukaan erotuksen syynä oli tottelemattomuus Jumalan seurakunnalle. Tarkempaa tietoa erotuksesta ei ole saatu. 

Saman kevään aikana äitini, veljeni perhe ja joitakin sukulaisiani erotettiin rauhanyhdistyksestä, kun eivät hyväksyneet henkioppia eivätkä suostuneet henkiparannukseen, vaan säilyttivät uskonsa. 

Paljon myöhemmin 1980-luvun loppupuolella erään marketin pihalla tapasin rauhanyhdistykseen kuuluvan entisen työkaverini. Hän kertoi, että nyt on selvinnyt miksi minut ja vaimoni on erotettu rauhanyhdistyksestä, syynä on kososlainen henki. 

Hoitokokousten aikana olimme yhteyksissä useisiin hoitokokouksiin osallistuneisiin ja niissä erotettuihin henkilöihin. Tietoa kokouksista ja menettelyistä kertyi huomattava määrä. Selvästi on nähtävissä miten ihmisten yhteisöissä valta turmelee, kun johtajien asemaa korotetaan kaiken yläpuolelle ja heidän asemaansa tuetaan voimakkaasti. Yksilöiltä viedään omantunnon vapaus ja vaaditaan alistumaan yhteiseen tuntoon sekä ehdottomaan kuuliaisuuteen johtajille. 

Hoitokokousten aikaan rauhanyhdistyksen saarnoissa, lehdissä ja vuosijulkaisuissa henkioppi ja henkiparannukset olivat näkyvästi esillä. Liikkeessä on annettu ohjeita, joille ei löydy perusteita Raamatusta. On annettu ohjeita, joista muodostui käyttöön perinnäissäännöksiä ja joiden noudattaminen on katsottu uskon osoitukseksi. Jotkut niistä liittyvät tapakulttuuriin, osallistumiseen kirkon toimintaan, puoluepolitiikkaan, pukeutumiseen ja muihin ulkoisiin asioihin, suhtautumiseen televisioon jne. Ohjeissa ja käytännöissä saattaa olla alueellisia, paikkakuntakohtaisia ja ajallisia eroja. Yksityiskohtaisia tietoja näistäkin asioista on julkaistu useissa lähteissä, kuten nettialustoissa mediassa, monissa tutkimuksissa ja selvityksissä sekä kirjallisuudessa. 

Hoitokokoukset saivat paljon pahaa aikaan ja tulivat julkiseen tietoisuuteen. Ulkopuolisen painostuksen lisääntyessä SRK:n johtokunta lehdistötiedotteella 12.10.2011 julkisesti pahoitteli esiintyneitä oppiharhoja ja väärinkäytöksiä. SRK:n pääsihteeri on täsmentänyt Kalevassa 11.10. 2011: Hoitokokouksia sinänsä me emme pyydä anteeksi, vaan niissä sattuneita väärinkäytöksiä, jotka ovat aiheuttaneet ihmisille asioita, joita ei pitäisi tapahtua. 

Henkioppia ja hoitokokouksia puolustellaan edelleen. Muhoksella kesällä 2019 järjestettyjen suviseurojen päätoimikunnan puheenjohtaja toteaa sanomalehti Kalevan haastattelussa 24.6.2019, että julkisuudessa on annettu nurja kuva hoitokokouksista, mutta myöntää ylilyöntejä sattuneen. Hänen mukaansa mielikuvat ovat syntyneet niiden toimesta, jotka joutuivat liikkeestä pois. Hän kertoo viettäneensä paljon aikaa 1970-luvulla järjestetyissä hoitokokouksissa, joissa kokee oman uskonsa selkiytyneen. 

Kristityn vapaus

Pääsiäinen on merkittävä sana ja asia. Tarkoittaa pääsemistä jostakin. Sanan historiallinen merkitys tulee siitä, kun israelilaiset pääsivät Egyptin orjuudesta. Orjuus onkin raskas ja tukala olotila. 

Hoitokokousten seurauksena meidät erotettiin rauhanyhdistyksestä. Olemme pitäneet uskon ja hyvän omantunnon. Olemme saaneet kokea kristityn vapauden ja iloitsemme siitä. Näin olemme saaneet tehdä Jumalan johdattamina ja ohjaamina. Paikkakuntamme seurakuntatalon seinällä on teksti Jeremian kirjasta: ”Minä johdatan heitä, kun he kulkevat rukoillen”. Ei pidä alkaa kenenkään tai minkään orjaksi, ei ihmisten, yhteisöjen, synnin, ei minkään. Vapaa on todella vapaa ja voi iloita vapaudestaan. Silloin kokee pääsiäisen riemun. 

Lopuksi

Edellä kertomani tosiasiat olen halunnut kertoa niin hyvin ja selkeästi kuin olen osannut. Tiedän, että samanlaisia asioita on tapahtunut monille muillekin. Kirjoitukseni tarkoituksena ei ole loukata tai häpäistä ketään. Olen kertonut omista ja vaimoni vaiheista hoitokokousten aikana ja erottamisesta uskonyhteisöstä sekä muita aiheeseen liittyviä tietoja. 

Rauhanyhdistyksen nuoret ihmiset eivät ole näitä aikoja itse kokeneet ja ovat varmaankin ihmetellen seuranneet hoitokokouksiin liittyviä keskusteluja. Tosiasioille emme voi mitään, voivat kyllä aiheuttaa monenlaisia tunteita, kuitenkaan totuutta ei pidä salata. 

Paavo Korpela

Julkaisupäivä 3.2.2020