Teksti: Natalia
Julkaistu: 10.12.2025
Tämä on ensimmäinen jouluni. En ole koskaan aiemmin viettänyt sitä. Tulin Suomeen noin 30 vuotta sitten maasta, jossa joulunvietto oli hyvin vähäistä: ensin kommunismin takia, sitten 90-luvun sekasorron vuoksi.
Mieheni oli erotettu Jehovan todistajista, mutta halusi palata järjestöön. Hän ei antanut minun tutustua kehenkään ”maailmalliseen”, vaan toitotti, että meidän täytyy palvella Jehovaa. “Tiedätkö, miten paljon ystäviä, sisaria ja veljiä sinä saat, jos alat palvella Jehovaa?” – sitä kuulin jatkuvasti. Olin yksinäinen ja kaipasin ystävyyssuhteita. Lopulta meninkin kasteelle. Olin Jehovan todistaja 20 vuotta.
Jehovan todistajat ”kestävät” joulun ajan vakaumuksensa voimalla.
Jehovan todistajilla on tapana pilkata joulua ja kaikkea siihen liittyvää. Opin, että joulu on väärää palvontaa, koska joulupäivä oli alun perin auringonjumalan juhla, ja Jeesus syntyi oikeasti syksyllä. Joululaulutkin aiheuttavat heille pahoinvointia. Minustakin tuntui aina kamalalta, jos kuulin vahingossa joululaulun jossain.
Jehovan todistajat ”kestävät” joulun ajan vakaumuksensa voimalla. Se on heille kuin koettelemus ja Saatanan hyökkäys – yritys houkutella heidät pois Jehovan tieltä maailmallisilla houkutuksilla. Mutta he pysyvät vakaina – onhan heidän uskontonsa “se ainoa oikea”.
Erosin Jehovan todistajista puoli vuotta sitten. Kadun sitä, että pilasin lasteni lapsuuden. Järjestössä ei saa aitoja ystäviä, kaikki on ehdollista. Lapsenikaan eivät koskaan saaneet kavereita Jehovan todistajista.
Nyt olen käynyt kirkossa kuuntelemassa joululauluja. Liityin kuoroon, jossa laulamme myös joululauluja. En näe niissä mitään epäjumalan palvomista. En ole saanut omantunnon tuskia, vaikka vielä vuosi sitten kirkkoon meneminen olisi tuntunut mahdottomalta synniltä.
Olen juhlinut jo kolmet pikkujoulut. Ostin joulukoristeita ja pikkuisen kuusen. Olen herännyt. Olen täysin vapaa siitä kultin hengellisestä myrkystä. Olo on kummallisen kevyt ja helpottunut.
Hyvää joulua kaikille.