Teksti: Krista
Julkaistu: 23.3.2026
Kasvoin helluntaikodissa. Niin syli kuin seksuaalikasvatuskin loistivat kotona poissaolollaan. En tuntenut olevani hyväksytty enkä rakastettu. Kotonamme vallitsi vahva rankaisemiskulttuuri. Koin henkistä, hengellistä ja myös fyysistä väkivaltaa. Jumalan pelko istutettiin syvälle.
Kasvoin lapsesta nuoreksi ja aloin käydä nuortenilloissa. Kokouksissa seksuaalisuudesta puhuttiin lähinnä negatiivisesta näkökulmasta. Saarnoissa puitiin, kuinka välttää lihan himoja. Homoseksuaalisuus on karismaattisten liikkeiden mukaan syntiä. Seksi kuului ainoastaan avioliittoon heteroparien välille. Myös avoliittoa pidettiin syntinä. Ohjeistettiin, että seurustelevat parit eivät yöpyisi toistensa luona.
Toisinaan nuortenilloissa pyydettiin nuoria kävelemään salin eteen rukoiltavaksi, mikäli heillä oli ongelmia pornon katsomisen kanssa.
Monet nuoret löysivät kumppaninsa liikkeen sisältä ja menivät hyvin nopeasti täysi-ikäistyttyään naimisiin. Myöskään seksuaalisuutta rohkaisevia sarjoja tai musiikkia ei ollut suotavaa kuunnella, eikä pukeutumisen tai käytöksen tullut olla provosoivaa.
Toisinaan nuortenilloissa puheiden ja ylistyksen päätteeksi pyydettiin nuoria kävelemään salin eteen rukoiltavaksi, mikäli heillä oli ongelmia pornon katsomisen kanssa. Ja niin monet nuoret kävelivät häpeissään kaikkien nähden seurakunnan eteen tunnustaakseen syntinsä ja saadakseen puhdistuksen ja anteeksiannon.
Kun seksuaalisuuteni heräsi teini-iässä, koin sisälläni palavaa uteliaisuutta ja kiihkoa, jonka purkamisesta ja ilmaisemisesta tunsin lamaannuttavaa syyllisyyttä. Vanhempani eivät keskustelleet kanssani ehkäisystä, koska heidän kantansa oli yksiselitteinen: minä en harrasta seksiä, joten mihin muka tarvitsisin ehkäisyä.
Valtava rakkauden nälkä, jota en kotona saanut, ajoi minut toistuvasti parisuhteisiin, joissa minua painostettiin seksiin. Yritin parhaani elää tuon hirveän ristipaineen kanssa. Halusin toimia oikein, ja kuitenkin ajauduin tilanteisiin, joissa en kyennyt siihen, koska sain viimeinkin sitä kosketusta ja hyväksyntää, jota olin kipeästi vailla.
Halusin miellyttää kaikkia, kelvata kaikille, ja silti tunsin olevani kelpaamaton joka suuntaan. Olin huono uskova ja maallisten ikätovereideni silmissä nolo kummajainen.
En voinut tuolloin käsittää, että on mahdotonta päästää irti ja rentoutua, jos ajatuksissa vilisee pelko siitä, että joutuu helvettiin.
Inhosin kehoani. Minulla oli suuria haasteita rentoutua, kiihottua ja nauttia, ja koin siksi myös kipua seksin aikana, jonka ajattelin kuuluvan asiaan. Tunsin kateutta kavereita kohtaan, jotka kertomustensa mukaan nauttivat seksistä. Minun oli vaikea saada orgasmeja, ja nämä lukkoni turhauttivat minua suuresti. Ajattelin olevani lopullisesti viallinen. En voinut tuolloin käsittää, että on mahdotonta päästää irti ja rentoutua, jos ajatuksissa vilisee pelko siitä, että joutuu helvettiin.
Joskus seksin jälkeen viiltelin itseäni tai hinkkasin itseäni puhtaaksi suihkussa, rukoilin anteeksiantoa ja vannoin “ei enää koskaan”. Saatoin rankaista itseäni myös kieltäytymällä syömästä. En osannut sanoa ei enkä asettaa terveitä rajoja, ja olin siten altis hyväksikäytölle.
Ajattelin saatanan yrittävän viekoitella minut pois uskosta ja saattaneen minut syntiin. Koin sisälläni olevan demoneja ja aistin selittämätöntä, painostavaa pahan läsnäoloa. Se oli kuin tosielämän kauhuelokuvaa. Sain paniikkikohtauksia. Näin painajaisia. Lopulta tulin myös raskaaksi.
Parikymppisenä aloin kyseenalaistaa asioita. Lapseni oli tuolloin kaksivuotias. Olin päässyt tutustumaan näyttelemiseen draamapajalla ja sitä kautta paikalliseen seksuaalivähemmistöyhteisöön. Totesin heidän olevan aivan ihania, tavallisia ihmisiä. En kyennyt enää perustelemaan itselleni, että heidän tavassaan elää, kokea tunteita, rakkautta ja seksuaalista halua olisi jotain väärää.
Tajusin myös, että tämä ei ole asia, jota voisi muuttaa vain päättämällä tehdä erilaisia valintoja. Miksi Jumala loisi jonkun alun alkujaan seksuaalisuudeltaan kelpaamattomaksi, jos hän voisi olla tekemättä niin ja aiheuttamatta siten tarpeetonta kärsimystä? Miksi antaa tällainen taakka, joka ei aiheuta mitään pahaa kenellekään, ja sitten vaatia tätä omaa kuvajaistaan muuttumaan erilaiseksi, jotta kelpaisi hänelle?
Siinä ei ollut enää minulle mitään järkeä. Ongelmani oli tunnetasolla: se vain yksinkertaisesti tuntui väärältä ja oudolta. Koko ikäni minulle oli näitä uskomuksia syötetty, ja pelkkä ajatus “mitä jos?” oli kamala, kuin astuisi kielletylle puolelle, jonne ei ollut mitään asiaa.
Viimein minun oli pakko todella käsitellä asia, kun ihastuin itse naiseen ja sain häneltä myös vastakaikua.
Olihan meitä myös opetettu olemaan kysymättä tai omaamatta eriäviä mielipiteitä. Piti luottaa Raamattuun, koska se oli ainoa Totuus. Järjen ja intuitioni ääni taisteli pelkoajatuksia vastaan: entä jos tämäkin on vain saatanan kikka saada minut luopumaan uskostani lopunaikoina, ja tässä minä nyt olen vietävänä kuin pässiä narussa ja ikuinen piinahelvetti odottaa minua.
Halusin samaan aikaan pitää kiinni ja päästää irti. Halusin vapauteen.
Viimein minun oli pakko todella käsitellä asia, kun ihastuin itse naiseen ja sain häneltä myös vastakaikua. Tuo oli uusi, eksoottisen ihana tunne. Samaan aikaan toinen puoli minussa tunsi epätoivoa päästä eroon tästä hämmennyksestä ja tehdä parannus. Puolestani rukoiltiin, jotta ihastumisen tunteet lähtisivät pois. Siitä ei ollut mitään apua.
Henkilökohtainen suhteeni Jumalaan oli minulle lapseni lisäksi maailman tärkein asia. Usko kuitenkin valui minusta ulos kuin hiekka sormieni läpi, enkä saanut enää kiinni siitä.
Ihastukseni ei edennyt seurusteluun, mutta se muutti jotakin minussa ja avasi portin, jota en voinut enää sulkea.
Tämä oli vain yksi monista isoista kysymyksistä, jotka sysäsivät liikkeelle kipeän ja mieltä järisyttävän irtautumis- ja suruprosessin. Rukoilin Jumalaa pitämään minusta kiinni ja taistelemaan uskostani, jos hän todella on olemassa ja rakastaa minua. Henkilökohtainen suhteeni Jumalaan oli minulle lapseni lisäksi maailman tärkein asia. Usko kuitenkin valui minusta ulos kuin hiekka sormieni läpi, enkä saanut enää kiinni siitä.
Seksuaalisuus on mielestäni vapautta. Vapautta tuntea, ilmaista, kokeilla ja haluta. Täytyy uskaltaa päästää irti kontrollista.
Tiukan uskonnollisessa kulttuurissa elävä ei välttämättä saa muutenkaan kokea tällaista vapautta kokeilla asioita, ilmaista ja tutkia itseään rohkeasti miettimättä, mitä muut ajattelevat. Ei ole lupa kysyä, mitä minä oikein haluan ja mistä tykkään, vaan lähtökohtainen ja perimmäinen kysymys on, mitä minun kuuluisi haluta ja mistä asioista saan tykätä.
Pelko ja syyllisyys eivät koskaan kuulu seksiin. Monelle uskonnollisissa yhteisöissä elävälle pelko helvetistä tai raskaaksi tulemisesta on normaali osa seksiä.
Tällaisella voimakkaalla kontrollilla voi olla myös haitallinen vaikutus seksuaalisuuteen, joka on muutakin kuin vain seksiä. Seksuaalisuus on elämän energiaa. Se on itsensä omistamista, myönteistä pirskahtelevuutta, luovuutta, kepeyttä, mielikuvituksen kanssa leikkimistä, kiintymyksen ilmaisua, mielihyvän kokemista, yhteyden ja luottamuksen rakentamista, tapa hoitaa mieltään ja kehoaan.
Terve seksuaalisuus on hyväksyvää ja uteliasta, ja siinä on lupa kokea monenlaisia tunteita ja tuntemuksia. Seksuaalisuuden avulla voi jopa käsitellä vaikeita kokemuksiaan. Pelko ja syyllisyys eivät koskaan kuulu seksiin. Monelle uskonnollisissa yhteisöissä elävälle pelko helvetistä tai raskaaksi tulemisesta on normaali osa seksiä.
Seksi ei ole mielessäni enää kiellettyä ja likaista, vaan yksi elämän suurimmista nautinnoista ja mysteereistä.
Kun olin lähtenyt helluntailiikkeestä, alkoi myös seksuaalisen eheytymisen polkuni. Löysin turvallisen parisuhteen, joka oli eheyttävä kokemus ja jossa sain tutkia itseäni. Saavutin orgasmini. Se tuntui uskomattomalta voitolta.
Korjaavien kokemusten ja pitkän mielentyön myötä olen sukeltanut yhä syvemmälle seksuaalisuuden maailmaan ja ammentanut siitä valtavasti iloa ja eteenpäin vievää voimaa elämääni. Itsetuntoni on sen myötä vahvistunut. Kymmenen vuoden jälkeen en ole enää epävarma itsestäni enkä kehostani. Nautin vapaudestani, mikä ei ole ollut aina itsestäänselvyys.
Seksi ei ole mielessäni enää kiellettyä ja likaista, vaan yksi elämän suurimmista nautinnoista ja mysteereistä. Ilmaisen seksuaalisuuttani myös pukeutumalla, maalaamalla, valokuvauksen keinoin ja tanssimalla.
Olen kokenut jo niin syvän häpeän ja rikkonut isoja tabuja, etten osaa edes mennä takaisin siihen ahtaaseen laatikkoon, jossa olin. En juurikaan välitä muiden paheksunnasta liittyen seksuaalisuuteni ilmaisuun, kun tiedän tekeväni sen turvallisesti omia ja toisten rajoja kunnioittaen.
Vain minulla on päätäntävalta kehostani. Hoivaan kehoani sen sijaan, että rankaisisin sitä. Kehoni ei ole syntinen, vaan ihana ja toimii juuri niin kuin sen kuuluu – luonnollisesti.