Joni Valkila
Venäjä on kieltänyt Jehovan todistajien toiminnan ja takavarikoi järjestön varat. Tämä on huono asia useista syistä. Ensinnäkin kielto loukkaa tärkeää ihmisoikeutta, uskonnonvapautta. Kielto voi johtaa yksittäisille Jehovan todistajille langetettuihin järjettömiin rangaistuksiin. Esimerkiksi vääränlaisten kirjojen hallussa pidosta tai uskonnon harjoittamisesta saatetaan rangaista, mikä on väärin ja tuntuu absurdilta Euroopassa 2010-luvulla.
Toiseksi, kielto saattaa edistää Jehovan todistajien toimintaa Venäjällä ja maailmanlaajuisesti. Tämä on ongelmallista, koska Venäjän lisäksi Jehovan todistajien järjestö syyllistyy systemaattiseen uskonnonvapauden loukkaamiseen, enkä siksi toivo menestystä Jehovan todistajien järjestön toiminnalle. Jehovan todistajat loukkaavat uskonnonvapautta siten, että yhteisön johtajat eivät salli jäsenilleen uskonnonvapautta vaan yhteisöstä eroaminen johtaa aina vakaviin rangaistuksiin yhteisön taholta.
Miten siis Venäjän toimet saattavat edistää Jehovan todistajien asiaa? Jehovan todistajien koko historia on kertomus menestyksestä vainosta huolimatta, alkaen heidän johtajiensa vangitsemisesta Yhdysvalloissa sotahysterian seurauksena vuonna 1918. Tämä oli lahja Jehovan todistajien johtajille, jotka saattoivat väittää seuraajilleen heidän kohdanneen vainoa siksi, että Saatanan vallassa oleva maailma yrittää murtaa ainoiden tosi kristittyjen uskon.
Myöhemmin Jehovan todistajien johtajat ovat viettäneet mukavaa elämää norsunluutornissaan New Yorkissa ja määränneet rivijehovantodistajia ympäri maailmaa käyttäytymään tavoilla, jotka ovat johtaneet heille langetettuihin pitkiin vankeusrangaistuksiin, väkivaltaiseen vainoon ja muuhun inhimilliseen kärsimykseen, pahimmillaan jostain triviaalista syystä. Esimerkiksi 1960-luvulla Malawissa Jehovan todistajien johtajat kielsivät yhteisön jäseniä hankkimasta puoluekorttia maassa, jossa oli vain yksi puolue ja puoluekortin hankkiminen oli pakollista. Tämä johti väkivaltaan Jehovan todistajia kohtaan. Jehovan todistajille kerrotaan jatkuvasti kertomuksia siitä miten heidän veljiään on vangittu, kidutettu ja tapettu eri maissa. Pienestä lapsesta lähtien heille kerrotaan myös, että he voivat itse odottaa kokevansa samaa.
Kahden autoritaarisen systeemin, Jehovan todistajien ja Venäjän valtion yhteentörmäyksestä tulee rumaa jälkeä. Jehovan todistajien toiminnan kieltämistä voisi verrata siihen, että yrittää sammuttaa tulipaloa bensalla. Jehovan todistajien fanaattisuus vain kasvaa kun valtio alkaa langettaa heille rangaistuksia. Maailmanlaajuisesti Jehovan todistajien johtajat voivat kertoa seuraajilleen olleensa oikeassa: maailma vainoaa heitä, koska he ovat ainoa oikea uskonto. Samalla voidaan pyytää lahjoituksia maailmanlaajuiseen työhön ja veljien auttamiseksi Venäjällä. Mikään ei avaa kukkaron nyörejä niin kuin veljiin kohdistuva epäoikeudenmukainen vaino.
Kolmanneksi, kielto vie Jehovan todistajien toiminnan maan alle, minkä seurauksena valtio menettää muut mahdollisuudet säädellä Jehovan todistajien toimintaa. Kieltojen sijaan Jehovan todistajien ja muiden vastaavien ryhmien toimintaa tulisi pyrkiä säätelemään. Esimerkiksi Suomen lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on ehdottanut lainsäädännön muuttamista siten, että yhteiskunta puuttuisi nykyistä enemmän uskonyhteisöjen toimintaan lasten oikeuksien edistämiseksi. Toinen esimerkki on australialaisen komission toiminta, jonka tavoitteena on vähentää lapsiin kohdistuvaa seksuaalista hyväksikäyttöä erilaisten yhteisöjen keskuudessa (Royal Commission into Institutional Responses to Child Sexual Abuse).
Valtioilla olisi käytössään taloudellisia sääntelykeinoja. Esimerkiksi, vain perus- ja ihmisoikeuksia kunnioittavat uskonyhteisöt voisivat hyötyä joistakin verovapauksista, kuten esimerkiksi kiinteistöjen myyntivoittojen verovapaudesta, josta tällä hetkellä Suomessa nauttivat kaikki rekisteröidyt uskonnolliset yhteisöt. Perus- ja ihmisoikeuksien loukkaamisesta voitaisiin sakottaa. Uskonyhteisöjä voitaisiin vaatia korvaamaan aiheutettuja vahinkoja. Esimerkiksi jos yhteisön johto vaatii nykyisiä jäseniä katkaisemaan lähes kaiken yhteydenpidon yhteisöstä eroavaan ystävään, sukulaiseen ja perheenjäseneen, tämä aiheuttaa selvästi vahinkoa entisten jäsenten terveydelle. Tällaisesta toiminnasta voitaisiin vaatia vahingonkorvauksia, esimerkiksi entisten jäsenten terapiakustannusten korvaamista. Uskonyhteisöt ovat usein hyvin kiinnostuneita rahasta, joten tällaiset taloudelliset ohjauskeinot voisivat olla hyvin toimivia.
Vielä yhdestä syystä Jehovan todistajien toiminnan kieltäminen Venäjällä on huono asia. Jehovan todistajat vievät tapauksen Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimeen, joka asettuu varmasti Jehovan todistajien puolelle. Tämä voi olla siksi huono asia, että Jehovan todistajat uhkailevat myös muiden valtioiden edustajia Euroopan Ihmisoikeustuomioistuimella, mikäli ne yrittävät puuttua Jehovan todistajien toimintaan. Suomessakin he ovat toimineet näin. Yllä ehdotettu Jehovan todistajien ja muiden vastaavien yhteisöjen toiminnan säätely on vaikeampaa siksi, että mikään demokraattinen valtio ei halua itselleen leimaa samanlaisena uskonnonvapauden loukkaajana kuin Venäjä.
Valtioilla on velvollisuuksia suojella kansalaisiaan väkivallalta, myös Jehovan todistajien jäseniinsä ja entisiin jäseniinsä kohdistamalta systemaattiselta henkiseltä väkivallalta, mutta se täytyy tehdä eri tavalla kuin Venäjällä, jossa asiaan puututaan loukkaamalla ihmisoikeuksia.