Luterilainen kirkko on Suomen suurin kirkkokunta. UUT:n saamista yhteydenotoista suuri osa liittyy kirkon sisällä toimiviin herätysliikkeisiin kuten lestadiolaisuuden eri suuntauksiin. UUT saa yhteydenottoja evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyen myös sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät ole olleet minkään herätysliikkeen vaikutuspiirissä.
Luterilainen kirkko on protestanttinen kristillinen kirkkokunta, joka erkaantui katolisesta kirkosta 1500-luvun alussa alkaneen reformaation eli uskonpuhdistuksen seurauksena. Suomi luterilaistui 1500-luvun alkupuolella Ruotsin kuninkaan Kustaa Vaasan aloitteesta.
Vuoden 2022 alussa 66,5 % suomalaisista kuului Suomen evankelis-luterilaiseen kirkkoon. Rippikoulun käy suomalaisista 15-vuotiaista nuorista vuosittain noin 80 %, mikä on hieman enemmän kuin kirkkoon kuuluvia nuoria on. Kirkon jäsenmäärä on viime vuosina ollut laskeva. Vielä 1980-luvulla yli 90 % suomalaisista oli luterilaisen kirkon jäseniä.
Evankelis-luterilaisen kirkon asema ja rooli suomalaisessa yhteiskunnassa on voimakkaassa murroksessa, eikä luterilaisuus ole enää itsestään selvä osa suomalaisuutta. Kirkolla on kuitenkin yhteiskunnassa julkisoikeudellinen erityisasema.
Opilliset korostukset
Kaikille luterilaisille kirkoille yhteisen raamatuntulkintaperinteen mukaan kaikkea opetusta ja käytäntöä tulee arvioida Raamatun perusteella. Siksi jokaisella tulisi olla mahdollisuus lukea Raamattua omalla äidinkielellään. Luterilaisuuden sisälle mahtuu kuitenkin monenlaisia ja toisistaan eriäviä tapoja tulkita Raamattua. Ekumeenisia uskontunnustuksia (Apostolinen uskontunnustus, Nikean uskontunnustus ja Athanasioksen uskontunnustus), varhaiskirkon teologien opetuksia ja 1500-luvulla syntyneitä tunnustuskirjoja pidetään luterilaisuudessa Raamattuun perustuvina kristillisen uskon ohjeina.
Sakramentteja eli pyhiä toimituksia on luterilaisessa kirkossa kaksi: kaste ja ehtoollinen. Pappisvirkaan vihittyjen pappien tehtävä on huolehtia sakramenttien opillisesti oikeasta toimittamisesta ja evankeliumin julistamisesta. Luterilaisessa uskonkäsityksessä keskeistä on vanhurskauttamisoppi eli ajatus siitä, että ihminen pelastuu yksin armosta ja uskosta, ei omien tekojensa perusteella.
Opillisesti luterilaisuus voidaan jakaa kolmeen linjaan. Ensimmäinen linja painottaa Raamattua ja sen merkitystä. Tämä raamattukorostuneisuus ilmenee monissa kirkon herätysliikkeissä kirjaimellisena raamatuntulkintana. Toinen opillinen linja korostaa Lutherin kirjoittamia tekstejä ja lausumia. Kolmannessa linjassa painottuvat luterilaiset tunnustuskirjat ja luterilainen identiteetti. Luterilaisissa tunnustuskirjoissa on selostettu kristillisen opin pääkohdat luterilaisesta näkökulmasta.
Herätysliikkeet ja luterilaiset vapaakirkot
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon erityispiirre ovat herätysliikkeet, joista valtaosa on säilynyt osana kirkkoa eroamatta siitä erillisiksi itsenäisiksi uskonnollisiksi yhteisöiksi. Herätysliikkeiden syntymisen taustalla vaikutti Keski-Euroopasta Suomeen rantautunut pietismiksi kutsuttu liike, jossa korostettiin henkilökohtaisen uskoontulon merkitystä ja kilvoittelua eli uskon näkymistä elämässä tietynlaisena elämäntapana ja “syntisen elämän” hylkäämisenä. Eri puolilla Suomea syntyi 1700-1800-luvuilla pietistisiä herätyksiä, jotka 1900-luvun vaihteessa vakiintuivat seuraavaksi neljäksi herätysliikkeeksi: rukoilevaisuus, herännäisyys, evankelisuus ja lestadiolaisuus.
Suurin kirkon sisällä vaikuttavista herätysliikkeistä ja lestadiolaisuuden suuntauksista on vanhoillislestadiolaisuus. Joidenkin arvioiden mukaan Suomessa on vanhoillislestadiolaisia noin 110 000 – 120 000. Vanhoillislestadiolaisuuden ja evankelis-luterilaisen kirkon opit poikkeavat toisistaan esimerkiksi ehtoollisopissa ja pelastuskäsityksessä. Vanhoillislestadiolaisuuden virallisen linjan mukaan pelastusta ei ole liikkeen ulkopuolella.
1900-luvulla syntyi viidesläisyytenä tunnettu uuspietistinen herätysliike, jonka piiriin lasketaan kuuluviksi Suomen Raamattuopisto, Kansanlähetys ja Kansan Raamattuseura. Muutkin kirkon herätysliikkeet ovat jakaantuneet kahteen tai useampaan liikkeeseen toisistaan poikkeavien uskonnäkemysten takia. Herätysliikkeet eroavat monilta osin myös toisistaan esimerkiksi opillisten painotusten sekä normien ja tapakulttuurin suhteen. Herätysliikkeiden lisäksi Suomen luterilaisessa kirkossa alkoi 1960-1970-lukujen vaihteessa vaikuttaa myös karismaattisuus, jota edustaa esimerkiksi Hengen uudistus kirkossamme -liike.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon lisäksi Suomessa vaikuttaa luterilaisia vapaakirkkoja. Toisin kuin herätysliikkeet, jotka ovat pysyneet kirkon sisällä, luterilaiset vapaakirkot ovat irtaantuneet evankelis-luterilaisesta kirkosta. Tähän joukkoon kuuluvat Suomen Vapaa Evankelis-luterilainen Seurakuntaliitto, Suomen Tunnustuksellinen luterilainen kirkko, Luterilaisen Sanan Yhdyskunta, sekä Lähetyshiippakunta, jonka jäsenenä on muun muassa Luther-säätiö. Luterilaisten vapaaseurakuntien synnyn taustalla vaikutti esimerkiksi evankelisessa herätysliikkeessä 1920-luvulla käyty kiista siitä, onko Suomen luterilainen kirkko tarpeeksi sitoutunut luterilaiseen tunnustukseen.
Kirkon lähetystyö
Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa lähetystyöllä tarkoitetaan kokonaisvaltaista kirkon työtä, johon sisältyy evankeliumin levittämistä ja kansainvälistä avustustoimintaa, kuten paikallisten kirkkojen työn tukemista, kehitysyhteistyötä ja humanitaarista apua.
Evankelis-luterilaisen kirkon tekemä lähetystyö on organisoitu kirkon lähetysjärjestöjen kautta, joita on yhteensä seitsemän: Suomen Lähetysseura, Suomen Luterilainen Evankeliumiyhdistys (SLEY), Svenska Lutherska Evangeliföreningen i Finland, Suomen Evankelisluterilainen Kansanlähetys, Lähetysyhdistys Kylväjä, Suomen Pipliaseura ja Medialähetys Sanansaattajat. Lähetysjärjestöt järjestävät erilaista toimintaa, kuten lapsi- ja nuorisotyötä sekä jumalanpalveluksia ja muita hengellisiä tilaisuuksia, myös Suomessa.
Lähetysjärjestöt ovat syntyneet yhdistysmuotoisina eri aikoina ja erilaisissa historiallisissa tilanteissa. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnat tukevat lähetysjärjestöjen työtä taloudellisesti. Lähetysjärjestöillä on työssään ja viestinnässään erilaisia painotuksia riippuen esimerkiksi siitä, vaikuttaako niiden taustalla jokin kirkon herätysliikkeistä. Osa herätysliiketaustaisista lähetysjärjestöistä, kuten SLEY, Kansanlähetys, Kylväjä ja Sanansaattajat, ei suhtaudu myönteisesti naisten pappeuteen tai seksuaalivähemmistöjen oikeuksien edistämiseen. Monissa seurakunnissa on viime vuosikymmenen aikana lopetettu joko väliaikaisesti tai pysyvästi näiden järjestöjen rahallinen tukeminen. Siitä huolimatta järjestöt ovat edelleen kirkon virallisia lähetysjärjestöjä. Myös Ulkoministeriö rahoittaa evankelis-luterilaisen kirkon lähetysjärjestöjen tekemää kehitysyhteistyötä.
Jännitteitä ja epäkohtia kirkon sisällä
Globaalisti luterilaisuus jakaantuu itsenäisiin alueellisiin tai kansallisiin luterilaisiin kirkkoihin, joista Suomen evankelis-luterilainen kirkko on yksi. Luterilaisten kirkkojen ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon haaste on kirkkojen välillä ja Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisällä vallitsevat keskenään jännitteiset uskontulkinnat ja -käsitykset. Voimakkaimmin sisäiset jännitteet näkyvät luterilaisten kirkkojen ja seurakuntien suhtautumisessa sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöjen oikeuksiin sekä naisten pappeuteen. Moniäänisyyden vuoksi kirkon lähettämä signaali on ristiriitainen.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisäinen moniäänisyys ja sirpaleisuus on hengelliselle väkivallalle altistumisen kannalta riski: Jos kirkon sisällä vaikuttavia herätys- tai muut liikkeet eivät ole ennestään tuttuja, on vaarana joutua tilanteeseen, jossa seurakunnan piiriin hakeutuva ei tiedä, millaisen luterilaisuuden kanssa hän on tekemisissä. Esimerkiksi sukupuoli- ja seksuaalivähemmistöihin kuuluvien kannalta turvalliset tilat ovat kirkon sisällä vielä harvassa siitä huolimatta, että monet paikallisseurakunnat järjestävät myös sateenkaari-ihmisille suunnattuja jumalanpalveluksia. Esimerkiksi rippileirille osallistuva nuori voi joutua tilanteeseen, jossa vanhoillislestadiolainen tai muu konservatiivinen rippikoulun vetäjä kertoo nuorille homoseksuaalisuuden olevan synti, jonka Jumala tuomitsee ankarasti.
Suomen evankelis-luterilaisen kirkon paikallisseurakunnissa käytänteet ja suhtautumistavat voivat vaihdella esimerkiksi seurakuntien työntekijöiden omasta vakaumuksesta tai seurakunnassa vaikuttavien herätysliikkeiden tai jumalanpalvelusyhteisöjen painotuksista riippuen. Esimerkiksi Yle uutisoi huhtikuussa 2022 Kirkon tutkimus ja koulutus- yksikön tekemän tasa-arvokyselyn tuloksista, jonka perusteella joissakin Suomen evankelis-luterilaisen kirkon seurakunnissa pappien työvuoroja oli järjestelty edelleen sukupuolen perusteella, vaikka kieltäytyminen naispuolisen papin kanssa työskentelemisestä ei ole kirkon virallisen linjan tai lain mukaista. Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa on ollut naispuolisia pappeja vuodesta 1988. Kirkon sisällä toimivista herätysliikkeistä esimerkiksi vanhoillislestadiolaisuuden, evankelisen herätysliikkeen ja viidesläisyyden piirissä esiintyy edelleen naispappeuden vastustamista. Eettiset ja erityisesti sukupuolta ja seksuaalisuutta sivuavat kysymykset, kuten naisten pappeus, avoliitto ja eronneiden sekä samaa sukupuolta olevien vihkiminen ovat kaikki olleet kirkolle samalla tavalla haasteellisia aiheita käsitellä. Eronneiden vihkiminen uuteen avioliittoon hyväksyttiin Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa vasta vuonna 1999, vaikka uudelleen avioituminen alkoi olla yleistyä 1970-luvulta lähtien.
UUT:n vertaistuen piiriin evankelis-luterilaisen kirkon sisältä eniten hakeutuva ryhmä ovat lestadiolaistaustaiset. Lestadiolaisuuden sisällä merkittävimpiä ihmisoikeuksiin liittyviä epäkohtia liikkeen sisällä on ehkäisykielto, joka loukkaa naisten itsemääräämisoikeutta ja oikeutta päättää omasta kehostaan. Ehkäisykiellolla on joidenkin kohdalla traagisia seurauksia. Toistuvat raskaudet, synnytykset ja jopa parikymmentä vuotta jatkuva pienten lasten vanhemmuus on raskasta. Vanhempien fyysinen ja psyykkinen terveys ei aina riitä suuresta lapsikatraasta huolehtimiseen. Lapset joutuvat toisinaan kohtuuttomien taakkojen kantajiksi tilanteissa, joissa heidän täytyy huolehtia suuresta joukosta sisaruksiaan.
Yksilönvapauden näkökulmasta lestadiolaisuuden lisäksi evankelisen herätysliikkeen ja viidesläisyyden piirissä esiintyvä opetus seksuaalisuuden rajaamisesta vain avioliittoon on ongelmallinen. Tällöin uskonyhteisö puuttuu jäsentensä seksuaalioikeuksien toteutumiseen. Tiukan yhteisön sisällä seksuaalisuudesta saatava tieto voi olla värittynyt negatiivisesti tai se voi olla kokonaan vaiettua. Herätysliikkeiden konservatiivisesta seksuaalietiikasta voi olla seurauksena avioliittoon painostamista. Avioliittoon pakottaminen on ihmisoikeusloukkaus. Avioliittoon pakottaminen on Suomen rikoslain nojalla rangaistavaa ihmiskauppana, törkeänä ihmiskauppana tai pakottamisena.
UUT saa yhteydenottoja evankelis-luterilaiseen kirkkoon liittyen myös sellaisilta henkilöiltä, jotka eivät ole olleet minkään herätysliikkeen vaikutuspiirissä. Evankelis-luterilainen kirkko lestadiolaisuus poislukien oli vuosina 2018-2019 neljänneksi suurin taustayhteisö, johon liittyen UUT sai yhteydenottoja.
Hengelliseen väkivaltaan puuttuminen kirkossa
Toistaiseksi Suomen evankelis-luterilainen kirkko ei ole järin tehokkaasti puuttunut kirkon sisällä tapahtuvaan hengelliseen väkivaltaan. Vuonna 2018 julkaistiin Turvallinen seurakunta -ohjeistus ja seurakuntiin on nimetty esimerkiksi häirintäyhdyshenkilöitä. Turvallinen seurakunta- ohjeistuksessa on lueteltuna UUT:n laatima listaus hengellisen väkivallan ominaispiirteistä. Vuonna 2020 julkaistussa Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut- asiakirjassa on pohdittu, mitä konkreettisia ratkaisuja ja toimenpiteitä evankelis-luterilaisessa kirkossa voitaisiin ottaa käyttöön hengelliseen väkivaltaan puuttumiseksi. Molemmat asiakirjat sisältävät hyviä ohjeita, mutta ongelmallista on, että asiakirjat ovat muun kuin lainsäädännön osalta ainoastaan suositusluonteisia. Tehokas hengelliseen väkivaltaan puuttuminen edellyttäisi, että kirkossa otettaisiin käyttöön esimerkiksi seurakuntien työntekijöitä velvoittavia ohjeistuksia ja käytäntöjä.
Asian edistämiseksi erityisesti johtavassa asemassa olevien kirkollisten toimijoiden olisi osoitettava tukensa hengellisen väkivallan vastaiselle työlle kirkossa. Kirkolla olisi halutessaan mahdollisuuksia käyttää vaikutusvaltaansa hengellisen väkivallan ehkäisemisessä ja siihen puuttumisessa paitsi omassa viitekehyksessään, myös yhteistyökumppanina muiden uskonnollisten yhteisöjen sekä julkisen vallan kanssa. Ollakseen tällä saralla uskottava toimija kirkon sisällä olisi ensin korjattava hallinnollista demokratiavajetta ja epäeettisiä toimintatapoja.
Uskonyhteisöjen jäsenten turvallisuus ja hyvinvointi voivat toteutua vain sellaisissa yhteisöissä, joissa ihmisoikeuksia kunnioitetaan hyvän hallinnon ja johtamisen keinoin. Jos evankelis-luterilainen kirkko ei instituution tasolla asetu puolustamaan sen piirissä hengellistä väkivaltaa kokeneita, hengellisellä väkivallalla voidaan katsoa olevan kirkon hiljainen hyväksyntä. Asetelma on ongelmallinen paitsi uskonnonvapauden ja ihmisoikeuksien toteutumisen näkökulmasta, mutta myös siksi, että luterilainen kirkko on Suomessa edelleen julkisyhteisö ja sen lainsäädäntö on osa valtion lainsäädäntöä.
Kirkon julkisoikeudellinen asema ja yhdenvertaisuuslaki
Vaikka valtionkirkkojärjestelmä Suomessa purettiin lainsäädännöllä vuonna 1870, kirkon ja valtion suhde on edelleen tiivis. Tästä kertoo esimerkiksi, että Suomen evankelis-luterilainen kirkko on mainittuna ainoanan uskonnollisena yhteisönä Suomen perustuslaissa, ja että kirkon järjestysmuodon ja hallinnon säätävän kirkkolain hyväksyy tai hylkää Suomen eduskunta kirkolliskokouksen esityksestä. Suomessa luterilaisella ja ortodoksisella kirkolla on muihin uskontokuntiin nähden julkisoikeudellinen erityisasema, mistä johtuen kirkkokunnilla on esimerkiksi veronkanto-oikeus eli oikeus periä jäseniltään jäsenmaksu suoraan verotuksen kautta.
Evankelis-luterilaiselle kirkolle on säädetty laissa yhteiskunnallisia tehtäviä, joiden hoitamiseksi opetus- ja kulttuuriministeriö osoittaa sille valtion rahoitusta. Laissa kirkolle määrättyjä yhteiskunnallisia tehtäviä ovat hautaustoimi, väestörekisterin ylläpitoon liittyvät tehtävät, sekä kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja irtaimiston ylläpito. Muita evankelis-luterilainen kirkon yhteiskunnallisia tehtäviä ovat kasvatustyö, sosiaalinen palvelutyö eli diakonia, päihdetyö, työ ulkosuomalaisten parissa sekä kansainvälinen apu lähetysjärjestöjen ja Kirkon Ulkomaanavun kautta.
Erityisasemansa vuoksi evankelis-luterilaisella kirkolla on oikeus toimia yhteiskunnan ylläpitämissä laitoksissa, kuten kouluissa, armeijassa, sairaaloissa ja vankiloissa. Valtio maksaa vankilapappien ja -diakonien palkan. Sairaaloissa tehtävä työ on sopimusvaraista yhteistyötä, jolloin sairaalapappien palkanmaksusta vastaa Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Kouluissa kirkon uskonnollisia tilaisuuksia, kuten jumalanpalveluksia ja hartauksia, on myös koulupäivien aikana. Erityisaseman ja kattavien resurssien ansiosta esimerkiksi evankelis-luterilaisen kirkon perhe- ja parisuhdeneuvonnan ja diakoniatyön piiriin on mahdollista hakeutua tukea tarvitessaan riippumatta siitä, onko kirkon jäsen. Kirkon diakoniatyöstä on mahdollista saada esimerkiksi taloudellista apua kriisiluontoisesti ja tilapäisesti.
Kirkon julkisoikeudellinen asema ei ole kuitenkaan ongelmaton. Tasa-arvolaki ja yhdenvertaisuuslaki sitovat kirkon toimintaa vain työnantajana ja esimerkiksi väestörekisterin pitoon osallistuvana viranomaisena. Uskonnonharjoitukseen niitä ei kuitenkaan sovelleta, sillä suomen laissa uskonnonharjoitus on suojattu tasa-arvo- ja yhdenvertaisuuslakien vaatimuksilta. Kirkko ja muut uskonnolliset yhteisöt saavat päättää itse, miten niiden uskonnonharjoitukseen liittyvässä toiminnassa näitä lakeja noudatetaan.
Kirkolliskokous on kirkon ylin päättävä elin, johon kuuluu 109 edustajaa. Kirkolliskokouksessa käsiteltiin toukokuussa 2022 edustaja-aloitetta, jossa vaadittiin kirkkoon kokonaisvaltaista tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmaa. Aloitteessa todettiin, että vaikka yhdenvertaisuuslaki ei koske uskonnonharjoitusta, kirkko voi omasta aloitteestaan päättää soveltaa sitä myös uskonnon harjoittamiseen, kuten jumalanpalveluksiin, muihin uskonnollisiin tilaisuuksiin sekä opetus- ja julistustoimintaan. Aloitteen hyväksyminen ei olisi kieltänyt syrjintää kirkon sisällä, mutta olisi tehnyt sen näkyväksi. Jos kristillinen uskonnonharjoitus edellyttää syrjintää, kirkon pitäisi erikseen päättää, missä yhteyksissä se haluaa yhdenvertaisuuslaista poiketa. Kirkolliskokous päätti, että kirkossa laaditaan toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma, mutta tasa-arvolakia ja yhdenvertaisuuslakia ei tulevaisuudessakaan tarvitse noudattaa kirkon uskonnonharjoituksessa.
Lähteet ja kirjallisuus:
Suomen perustuslaki 11.6.1999/731. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1999/19990731 Viitattu 10.11.2022.
Laulajainen, Outi, 2022, Keskustelu eronneiden vihkimisestä kesti kirkossa yli sata vuotta – yllättäen sitä vastustivat monet uudistusmieliset. – Kirkko ja kaupunki 12.07.2022. Saatavissa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/keskustelu-eronneiden-vihkimisesta-kesti-kirkossa-yli-sata-vuotta-yllattaen-sita-vastustivat-monet-uudistusmieliset Viitattu 17.11.2022.
Näveri, Anna, 2022, Naispappien syrjintää, lähentelyä ja loukkauksia – kysely kertoo häirinnästä seurakunnissa: ”Ei mitenkään mairittelevia tuloksia”. – Yle Uutiset 6.4.2022. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-12392633 viitattu 20.4.2022
Juusela, Pauli, 2022, Onko kirkko keksinyt ikiliikkujan? – Piispainkokouksen pääsihteerin Kari Kopperin mukaan samaa sukupuolta olevien vihkimistä ei ratkaista piispainkokouksessa hetkessä. Kirkko ja kaupunki 14.09.2022. Saatavissa: https://www.kirkkojakaupunki.fi/-/onko-kirkko-keksinyt-ikiliikkujan-piispainkokouksen-paasihteeri-kari-kopperin-mukaan-samaa-sukupuolta-olevien-vihkimista-ei-ratkaista-piispainkokouksessa-hetkessa Viitattu 14.11.2022.
Suonpää, Samuli, 2022, Kirkon ovi ei auennut yhdenvertaisuuslaille – pelkona oli ”yhden arvon ylivalta”. – Suomen Kuvalehti 22.5.2022. Saatavissa: https://suomenkuvalehti.fi/kotimaa/kirkon-ovi-ei-auennut-yhdenvertaisuuslaille-pelkona-oli-yhden-arvon-ylivalta/ Viitattu 26.10.2022.
STT, 2021, Herätysliikkeiden vaikutus näkyy naispappeuden vastustamisessa kirkossa – ”Tämä on ilmiö, joka ei häviä seurakunnista”. – Yle Uutiset 30.10.2021. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-12167661 viitattu 26.10.2022.
Toivanen, Meri, 2021, Kirkolliskokouksen edustaja-aloite vaatii kirkkoon suunnitelmaa, joka puuttuisi yhdenvertaisuuden ongelmiin myös julistuksessa. – Kotimaa.fi 23.07.2021. Saatavissa: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/kirkolliskokouksen-edustaja-aloite-vaatii-kirkkoon-suunnitelmaa-joka-puuttuisi-yhdenvertaisuuden-ongelmiin-myos-julistuksessa/ viitattu 26.10.2022.
Laakso, Antti, 2020, Leikkauksia etsivät Porin seurakunnat jatkavat homoutta ja naispappeutta vastustavien järjestöjen tukemista. – Yle Uutiset 14.9.2020. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-11536972 Viitattu 26.10.2022.
Pyhäranta, Tuija, 2018, Konservatiivit päivittivät seksioppaansa nuorille – ajan kuluminen sai ottamaan kantaa homouteen. – Kotimaa.fi 24.10.2018. Saatavissa: https://www.kotimaa.fi/artikkeli/konservatiivit-paivittivat-seksioppaansa-nuorille-ajan-kuluminen-sai-ottamaan-kantaa-homouteen/ viitattu 14.11.2022.
Joensuu, Jenni, 2017, Kymmenen väitettä lestadiolaisuudesta – saako uskova juoda, meikata tai kilpaurheilla? – Yle Uutiset 28.6.2017. Saatavissa: https://yle.fi/uutiset/3-9684757 viitattu 25.10.2022.
Evl.fi
Maailmalla – Lähetystyö ja kansainvälinen avustaminen. Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/maailmalla/lahetys Viitattu 26.10.2022.
Tutki uskoa – Sanasto. Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/sanasto Viitattu 14.11.2022.
Tutki uskoa – Mitä usko on? Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/tutki-uskoa/mita-usko-on/luterilaisuus/yksin-uskosta-ja-armosta Viitattu 14.11.2022
Tietoa kirkosta – kirkko ja yhteiskunta. Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/tietoa-kirkosta/kirkko-ja-yhteiskunta/heratysliikkeet-ja-jarjestot Viitattu 14.11.2022.
Tietoa kirkosta – Tilastotietoa. Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/tietoa-kirkosta/tilastotietoa Viitattu 14.11.2022.
Kirkon tutkimus ja koulutus. Kyselyt – herätysliikkeet. Evl.fi. Saatavissa: https://evl.fi/kirkontutkimus/tilastot/heratysliikkeet Viitattu 14.11.2022.
Kirkon tiedotearkisto. Kirkkohallitukselle tehtäväksi laatia toiminnallinen tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelma. Evl.fi 04.05.2022. Saatavissa: https://evl.fi/uutishuone/tiedotearkisto/-/items/item/43503/Kirkkohallitukselle+tehtavaksi+laatia+toiminnallinen+tasa-arvo-+ja+yhdenvertaisuussuunnitelma viitattu 26.10.2022
Pinnalla nyt – Naiset pappeina 30 vuotta. Evl.fi. Saatavana: https://evl.fi/uutishuone/pinnalla-nyt/naiset-pappeina-30-vuotta viitattu 26.10.2022
Luterilaiset tunnustuskirjat. Saatavissa: https://tunnustuskirjat.fi/ Viitattu 24.5.2022.
Kirkon tilastot. Saatavissa: https://www.kirkontilastot.fi/ Viitattu 10.11.2022.
The Lutheran World Federation – Member Churches. Saatavissa: https://www.lutheranworld.org/content/member-churches Viitattu 14.11.2022.
Uskonnot Suomessa – Protestanttiset kirkon ja yhteisöt. Uskonnot.fi. Saatavissa: https://uskonnot.fi/yhteiso-osasto/kristinusko/protestanttiset-kirkot-ja-yhteisot/Viitattu 14.11.2022.
Opetus- ja kulttuuriministeriö – Kirkollisasiat. Okm.fi. Saatavissa: https://okm.fi/kirkollisasiat Viitattu 26.10.2022.
Pakkoavioliitot ja rikosoikeudelliset seuraamukset (Oikeusministeriö). Riku.fi. Saatavana: https://www.riku.fi/oppaat-ja-ohjeet/ Viitattu 14.11.2022.
Gassmann, Günther & Hendrix, Scott, 2005. Johdatus luterilaiseen tunnustukseen. Kirjapaja.
Hurtig, Johanna & Linjakumpu, Aini, 2020. Kirkko ja hengellisen väkivallan ratkaisut. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 94 – Kirkko ja toiminta. Saatavana: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4233/viewmode=infoview Viitattu 26.10.2022.
Metso, Pekka & Ryökäs, Esko, 2005. Kirkkotiedon kirja : ekumeeninen johdatus kirkkojen oppiin ja elämään. Kirjapaja.
Rova, Maija-Leena, 2022. Eroon hengellisestä väkivallasta : demokratiavajetta ja ihmisoikeusloukkauksiako uskonyhteisöissä? Books On Demand.
Sohlberg, Jussi & Ketola, Kimmo, 2020: Uskonnolliset yhteisöt Suomessa. – Uskonto arjessa ja juhlassa. Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019. Kirkon tutkimuskeskuksen julkaisuja 134. Saatavana: https://julkaisut.evl.fi/catalog/Tutkimukset%20ja%20julkaisut/r/4238/viewmode=infoview/qsr=uskonto%20arjessa Viitattu 14.11.2022.
Turvallinen seurakunta-ohjeistus, 2019. Evl.fi. Suomen ev.-lut. kirkon julkaisuja 79 – Kirkko ja toiminta. Saatavana: https://evl.fi/plus/seurakuntaelama/kasvatus/turvallinen-seurakunta Viitattu 14.11.2022.