Sisäasiainministeriö järjestää tänään seminaarin lapsiin ja nuoriin kohdistuvasta seksuaalisesta häirinnästä, seksuaalirikoksista ja niiden ehkäisystä. Osallistujia on ilmoittautunut 160, minä muiden joukossa. Tämän kunniaksi kirjoitan siitä miksi uskonyhteisöjen keskuudessa esiintyy seksuaalista häirintää ja väkivaltaa.
Useilla uskonyhteisöillä on viime vuosina ollut maailmanlaajuisia pedofiliaskandaaleja. Katolinen kirkko ja Jehovan todistajat tulevat ensimmäisinä mieleen, mutta näitä yhteisöjä on paljon muitakin. Vanhoillislestadiolaisilla on ollut Suomen laajuinen skandaali.
Hyväksikäyttötapauksiin liittyy yleensäkin salailua, vähättelyä ja selittelyä. Tämä kärjistyy entisestään yhteisöissä, joiden toimintatapoihin kuuluu, ettei Jumalan valitsemaa ja ohjailemaa yhteisöä voi kritisoida. Kritiikkiä esittävää naista saatetaan yhteisössä pitää erityisen röyhkeänä, koska hän asettuu uhmaamaan Jumalan järjestystä, jossa nainen on alamainen miehille.
Lasten ja nuorten seksuaalisen hyväksikäytön tapauksia saatetaan peitellä, koska yhteisölle ei haluta huonoa mainetta. Uskonyhteisöjen etujenmukaista ei ole, että sen johtajat tunnetaan pedofiileinä. Auktoriteettiasemassa olevat voivat pelotella hierarkiassa alempana olevia uhreja vaikenemaan. Johtavissa asemissa olevat ovat usein miehiä, jotka ovat ystäviä keskenään. He voivat auttaa toisiaan pääsemään pälkähästä. Asioita ei viedä poliisin tutkittavaksi vaan niiden ajatellaan olevan selvitettävissä uskovaisten kesken eli uhrin pitää antaa anteeksi. Tämä kaikki voi johtaa tapausten toistumiseen kun hyväksikäyttäjä huomaa, ettei teoista jää kiinni tai niistä ei rangaista.
Monissa uskonyhteisöissä korostetaan anteeksiantamisen tärkeyttä. Anteeksiantaminen on yleisesti ottaen tärkeää, mutta tässä tapauksessa se voi johtaa vaikenemisen kulttuuriin.
Seksuaalisuus on tiukan säädeltyä joissakin uskonyhteisöissä. Seksiä ei ehkä saa yhteisön normeja tai yhteiskunnan lakeja noudattamalla lainkaan vaan seksin saamiseksi vaaditaan normien tai lakien rikkomista. Tällaisessa tilanteessa henkilö saattaa syyllistyä ensin pieneen rikkomukseen, sitten vähän suurempaan ja niin edelleen. Kun teoista ei jää kiinni ja Jumala ja yhteisö antavat anteeksi yhtä lailla pienempiä kuin suurempia syntejä, voivat teot muuttua vähitellen vakavammiksi.
Vanhoillislestadiolaisten keskuudessa on sellainen erityispiirre, että perheet ovat usein hyvin suuria ehkäisykiellosta johtuen. Tällaisessa tilanteessa voi käydä niin, että perheessä kukaan ei ole ehtinyt huomaamaan mitä ongelmia suuren lapsikatraan keskuudessa esiintyy. Uskovainen perhe ei ole lastensuojelun tyyppiasiakas, eikä se ehkä huomaa ongelmia tästä syystä.
Hyväksikäyttäjä on usein joku lapsen läheinen kuten perheenjäsen tai sukulainen. Hän voi saada uhrin vaikenemaan uhkailemalla. Uhrin perheenjäsenet ja sukulaiset voivat kehottaa vaikenemaan asiasta, jotta perheelle, suvulle ja uskonyhteisölle ei aiheudu häpeää ja jotta välit voidaan säilyttää hyvinä suvun keskuudessa. Tällaisista syistä johtuen läheiset ja yhteisössä auktoriteettiasemassa olevat voivat asettua syyllisen puolelle. Näin uhrilla voi olla monia syitä vaieta. Vaikeneminen voi kuitenkin johtaa uusien uhrien syntymiseen.
Seksuaalisen väkivallan esiintyminen tuottaa uskonyhteisöille huonoa mainetta. Mutta vielä huonompaa mainetta tuottaa se, jos asioihin ei puututa. Seksuaalista väkivaltaa koskevat epäilyt kannattaa ilmoittaa poliisille ja lastensuojeluviranomaisille.
Menen nyt seminaariin. Keskustelu tästä aiheesta on suotavaa, alle voi jättää kommentteja!