Entisten ja nykyisten vanhoillislestadiolaisten Suviseuroissa toteuttama lempeä tarra-aktivismi (ks. @tarratoimikunta Instagramissa) on viime viikkoina nostattanut tärkeää ja kaivattua keskustelua.
Tarra-aktivistit ovat jakaneet sosiaalisessa mediassa kokemuksiaan Suviseuroista. On ollut järkyttävää lukea, kuinka vihamielistä kohtelua ja suoranaista väkivaltaa he ovat kohdanneet: heitä on heitelty ruoalla, tavaroilla, laudanpätkällä ja kivillä. Heitä on seurattu ja kuvattu, huudeltu taukoamatta loukkauksia ja jopa kampitettu, syljetty päälle ja toivottu kuolemaa. Suurin osa järjestyksenvalvojista ei aktivistien mukaan ole puuttunut uhkaaviin tilanteisiin.
On hälytysmerkki, jos yhteisö ei siedä sen sisältä nousevaa kritiikkiä.
Kaikki tämä siksi, että he ovat rauhanomaisesti levittäneet tarroja, jotka puolustavat vl-liikkeeseen kuuluvien ihmisoikeuksia. Tarrat ottavat kantaa liikkeen syrjiviin ja seksuaalioikeuksia rikkoviin opetuksiin, kuten ehkäisyn ja itsetyydytyksen kieltämiseen sekä sateenkaari-ihmisten kohteluun.
Liikkeen johdon uutisoidaan nimittäneen tarrojen liimaamista provosoinniksi, ja järjestäjät pyysivät, ettei tempausta järjestettäisi.
Aktivistien kohtelu antaa karun viestin liikkeen jäsenille: jos uskallat olla avoimesti eri mieltä yhteisön opetusten kanssa, voit joutua kohtaamaan vihaa, väkivaltaa ja ulossulkemista.
On aina hälytysmerkki, jos yhteisö ei siedä sen sisältä nousevaa kritiikkiä. Kun vaientaminen tehdään uskonnon nimissä, se on hengellistä väkivaltaa.
Tarratoimikunta on saanut silti myös laajaa tukea – liikkeen sisältäkin, vaikka monille ei olekaan turvallista osoittaa sitä avoimesti. Jollekin vähemmistöön kuuluvalle, uupuneelle vanhemmalle tai omaa seksuaalisuuttaan häpeävälle nuorelle niinkin pieni asia kuin omasta arvosta ja oikeuksista muistuttavan tarran näkeminen on voinut olla erittäin merkityksellistä.
Muutos lähtee sisältäpäin. UUT:n pyyntö jokaiselle uskonnolliselle yhteisölle, erityisesti niiden johdolle, on: kuunnelkaa jäseniänne silloinkin, kun se tuntuu epämukavalta. Kiittäkää, kun joku uskaltaa ilmaista näkemyksensä ja tuoda epäkohtia esiin. Erityisesti kuunnelkaa vähemmistöön kuuluvia, ja pohtikaa, mitä voitte oppia heiltä. Se on askel kohti terveempää yhteisöä.