Oma matkani helluntailaisuudesta

Synnyin uskovaiseen perheeseen, jossa karismaattinen kristillisyys näytteli suurta roolia. Uskovaisuutta on suvussani monissa sukupolvissa. Myös minusta odotettiin suurta hengellisen työn tekijää.

Nuoruudessani HIM-yhtyeen musiikkia ei saanut kuunnella, koska yhtyeen nimi oli lyhenne nimestä His Infernal Majesty. Törmäsin erääseen HIM-yhtyeen levyyn maailmaan eksyneen isäni laatikossa. Levyn kannessa oleva Ville Valo poseerasi ilman t-paitaa tupakka suussa. Tätä oli synti ja maailma minulle.

Pienestä pitäen henkivallat olivat todellisia. Kerran näin, kun riivaajaa ajettiin ulos lapsuuden ystävästäni. Vanhemmaksi kasvaessa minulle opetettiin, miten karismaattiseen hengelliseen toimintaan liittyy myös epäterveitä piirteitä. Menestysteologit, Amerikan ihmeet, helluntailaisuudesta erkaantuneet seurakunnat ja maallistunut kansan kirkko olivat uhkia puhtaalle, alkuseurakunnasta nousevalle kristillisyydelle. Ajattelin, että ehkä minullakin voisi olla henkien erottamisen lahja, kuten monilla muillakin tuntui olevan. Jokaisella pitäisi olla ainakin yksi armolahja, näin minulle opetettiin.

Yläkouluikäisen pojan seksuaalisuuden kehittyminen oli haastavaa aikaa. Seksuaalisuudesta ei puhuttu tai opetettu, vain vihjailtiin. Naisten hartioiden hierominen oli syntiä. Itsetyydytys oli syntiä. Esiaviollinen seksi oli syntiä. Homous oli syntiä. Naisen kanssa yhteen muuttaminen ennen avioliittoa oli syntiä. Pornon katsominen oli syntiä. Aitona kristittynä minun tuli välttää kaikki nämä eksytyksen polut, ja säilyä puhtaana avioliittoon asti. Kun hairahduksia joillakin osa-alueilla ilmeni, ongelmia syntyi. Kukaan muu ei koskaan saanut tietää ongelmistani, mutta Jumalahan näki kaiken. Aamulla anoin polvillani syntejä anteeksi, illalla lihanhimot viettelivät minua. Olin Jumalalle kelpaamaton ihminen.


Minua varoiteltiin siitä, mitä koulussa saatettaisiin opettaa. Opin, että alkuräjähdys, evoluutioteoria, jääkausi, ateismi, ilmastonmuutos ja feminismi ovat eksytykseen johtavia käsitteitä. Koulujen sijaan siirryin rohkeasti työelämään. Työelämässä kohtasin kuitenkin ongelmia. Minulle sanottiin, että me uskovaiset kohtaamme erityisen paljon kiusatuksi tulemista. Tämä meidän olemuksemme vain ärsyttää. Ajattelin, että ehkä juuri siksi minua kiusattiin myös koulussa.

En ollut koskaan polttanut tupakkaa. Alkoholia olin maistanut yhdesti saunassa, yhdesti joulupöydässä. Halusin erottautua maailmasta olemalla absolutisti. Kerran olin laivaristeilyllä. Koko yön kaikki muut laivan matkustajat joivat. Minä kiersin ympäri laivaa ja rukoilin kaikkien puolesta. Rukoilin, ettei kenellekään sattuisi mitään pahaa, ja että kaikki laivalla olijat voisivat pelastua. Ajauduin etäälle myös ei-uskovaisista kavereistani, koska bileet ja maailma eivät sopineet minulle. Tilalle tuli uskovaisia kavereita ja tiivis seurakuntayhteisö.



Oletko täyttynyt pyhällä hengellä? Minulta kysyttiin tämä kysymys, kun olin lasten leirillä. Sanoin, etten ole kokenut mitään. Kyllä sinä varmasti olet täyttynyt pyhällä hengellä, totesi leirin ohjaaja. En kuitenkaan saanut kielilläpuhumisen armolahjaa, vaikka se kuulemma oli merkki pyhällä hengellä täyttymisestä. Uskoin kuitenkin saavani yhteyden Jumalaan rukoilemalla. Kun ikää tuli 20, ei Jumala vastannut rukouksiini. Kun ikää tuli 25, ei Jumala vieläkään vastannut rukouksiini. Lopulta luovutin rukoilun ja Raamatun lukemisen suhteen. Minulle sanottiin, että ei Jumala voi vastata sinulle, koska et rukoile ja lue Raamattua.


Pääsin etenemään seurakunnassa, koska käytin paljon aikaa palvelemiseen. Vastuullani oli nuorille tarkoitetun ohjelman suunnittelu. Tunsin yhteisöllisyyttä. Seurakunnan ihmiset olivat mukavia, ja seurakunnassa toimiminen antoi elämään merkitystä ja sisältöä. Yhtä aikaa opiskelin teologiaa yliopistossa. Minua varoitettiin siitä, että teologian opiskelu voi viedä uskoni.

Olin omaksunut ajatuksen, jonka mukaan Jumala on todellinen, tuntui se hyvältä tai pahalta. Sanoin usein, etten ymmärrä Jumalan oikeuskäsitystä, mutta vajavaisena ihmisenä luotan, että hän tietää paremmin. En myöskään halunnut joutua helvettiin, halusin päästä taivaaseen.

Ristiriidat alkoivat, kun mieleeni hiipi ajatus ilmastonmuutoksen todellisuudesta. Miksi helluntailaiset eivät ole huolissaan ilmastonmuutoksesta, vaan toteavat Jumalan tulevan sitä ennen pelastamaan meidät? Pian minua alkoi vaivaamaan myös helluntailaisten suhtautuminen homoseksuaaleihin. Ihmisinä homot ovat Jumalan rakastamia, mutta heidän tekojansa Jumala ei voi hyväksyä. Homoseksuaalin tuleekin pysyä naimattomana koko elämänsä ajan, ellei pysty olemaan naisen kanssa. Synnin palkka on kuolema, kirjoitettiin Raamatussa. Ymmärsin tämän tarkoittavan sitä, että vain parannuksen tehnyt homoseksuaali voi päästä taivaaseen. Toisaalla opin, että homoseksuaalisuus on biologisesti yhtä normaalia, kuin mikä tahansa muukin seksuaalisuus. Koin oloni hyvin ristiriitaiseksi.

Ristiriitojen vuoksi ajauduin kriisiin. Ilmoitin seurakunnalleni, että en voi enää toimia tällä paikalla, jossa nyt olen. Yhtä aikaa kävimme keskustelua seurakuntalaisten kanssa jumalan olemassaolotodistuksista, jotka todistivat aukottomasti Jumalan parhaaksi selitykseksi maailman syntymiselle. Pian kuitenkin eksyin tieteellisen tiedon äärelle, jossa nämä filosofiset lausahdukset alkoivat näyttämään hupsuilta. Ristiriidat lisääntyivät, kriisi paheni.

Lopulta aloin pohdiskelemaan ajatusta, mitä jos Jumalaa ei ole olemassa. Pelkäsin, että joudun helvettiin. Pelkäsin, että menetän käsitykseni moraalista, koska ateismin opetettiin seurakunnassa johtavan nihilismiin. Hakeuduin terapiaan. Siellä sain työstää ajatuksiani. Siirryin prosessiin, jossa aloin ensimmäistä kertaa elämässäni rakentamaan omaa käsitystäni oikeasta ja väärästä.

Tajusin, ettei Jumalaa ole olemassa. Ymmärsin, myös etteivät henkivallat ole todellisia. Minun ei tarvitse pelätä saatanaa, helvettiä tai syntiin vajoamista. Yhtäkkiä minulle ei ollut olemassa enää tervettä ja epätervettä hengellisyyttä. Ymmärsin eri uskonnollisten näkemyksien olevan samanarvoisia, minulle arvottomia.

Tajusin, että voin olla ylpeä omasta seksuaalisuudestani. En ajautunut pettämään vaimoani, itse asiassa rakastin häntä edelleen, aivan yhtä paljon kuin aikaisemminkin. Minusta ei tullut pornoriippuvaista tai alkoholistia. Voin silti lähteä kavereideni kanssa viettämään iltaa lähibaariin. Ymmärsin myös, etten ole halutessani kenellekään muulle tilivelvollinen omasta seksuaalisuudestani, kuin itselleni.

Tajusin myös, ettei minun tarvitse tyytyä odottamaan Jeesuksen tulemista, vaan voin oikeasti edistää minulle tärkeitä asioita, kuten ilmastonmuutoksen vastaista työtä, feminismiä, homoseksuaalien ja muiden vähemmistöryhmien ihmisarvoa. Oivalsin, ettei ihmisen tule tyytyä osaansa, vaan elämän vastoinkäymisille tulee laittaa vastaan. Ymmärsin, ettei tiedemaailma ole suuri paha salaliitto, vaan sen pyrkimyksenä on ymmärtää luotettavasti mistä olemme tänne tulleet, ja minne olemme menossa.

Oivalsin myös sen tärkeimmän, ettei ole olemassa pahaa maailmaa, ja hyvää, Jumalan valittua kansaa. Kaikki ihmiset ovat lähtökohtaisesti hyviä. Elämän erinäiset tapahtumat muovaavat meistä sitä mitä me olemme. Valitettavasti joidenkin kohdalla tämä voi johtaa myös pahaan, mutta siihenkin on olemassa omat järkevät syynsä.

Nyt minulle elämä on tänä päivänä tässä hetkessä. Minä itse päätän omasta elämästäni. Minä itse päätän, mikä on oikein ja mikä väärin. Minä olen hyvä ihminen. Voin olla myös eri mieltä, kuin muut ovat, ja voimme silti olla ystäviä. Ja viimeisenä, Jumala ei valvo tekemisiäni.

Ihan tavallinen poika

Julkaisupäivä 21.4.2021