Kirjoittanut Terho Miettinen, UUT:n hallituksen jäsen.
International Cultic Studies Association järjesti vuotuisen konferenssin tällä kertaa Tukholmassa. Minulla oli kunnia osallistua tapahtumaan UUT:n edustajana. Konferenssi oli ensimmäinen ICSA:n tapahtuma, jóhon osallistuin.
Konferenssissa on ollut luentoja, paneelikeskusteluita ja muita esityksiä. Ohjelma on vaihdellut teoreettisista luennoista hyvinkin henkilökohtaisiin puheenvuoroihin.
Liikkeitä, lahkoja sekä kultteja näyttää riittävän, paljon enemmän kuin ainakaan itse olen osannut arvata. Meillä kotoisessa Suomessa on kristillisperäisiä uskonnollisia liikkeitä, kuten helluntailaisuus, vapaakirkko, Jehovan todistajat, adventistit, vanhoillislestadiolaiset, herännäiset jne. Näiden lisäksi Suomessa toimii tai on toiminut monenlaisia järjestöjä, jotka kutsuvat itseään kristillisiksi, mutta joilla ei ole perustaa Raamatussa. Kristillisten ja ei-kristillisten liikkeiden lisäksi on muita hengellisiä liikkeitä. Jotkut liikkeet toimivat ilman hengellisiä päämääriä. Osa niistä täyttää lahkon tunnusmerkit.
Tunnettujen ja tiedettyjen liikkeiden, lahkojen ja kulttien lisäksi myös Suomessa toimii vähemmän tunnettuja uskonnollisia liikkeitä, jotka eivät pidä meteliä itsestään. Niillä ei ole paperille kirjoitettua oppia, internetsivuja, palkattuja työntekijöitä saati kirkkorakennuksia. Esimerkki tällaisesta on irlantilaista alkuperää oleva ”two by two” -kultti. Raha vaikuttaa virtaavan ulkomaille liikkeen perustajan kotimaahan. Näin onkin tavallisesti.
Liikkeet vastaavat ihmisen yhteenkuuluvuden tarpeeseen. Tämä on hyvin perustavaa laatua oleva tarve. Huomionarvoista on, että monille kultti tai lahko voi olla ainoa paikka,jossa voi kokea olevansa ryhmän jäsen. Lisäksi liikkeet saattavat vastata ihmisen tarpeeseen olla yhteydessä korkeampiin voimiin. Ihmisellä vaikuttaa olevan tarve olla yhteydessä yliluonnolliseen. Tähän välittäjäksi otetaan guru, shamaani tai uskolla parantaja. Lahkot lupaavat mitä mielikuvituksellisimpia yliluonnollisia kykyjä ja taikavoimia.
Olen lukenut kulteista, lahkoista ja liikkeistä kahdenkymmenen vuoden aikana paljon. Tämä seminaari on ollut oivallinen syventää oppimaansa ja oppia uutta. Masentavaa on se, että kaikkein oudoimmatkin lupaukset myyvät, ja villeimmätkin kulttijohtajat pääsevät käyttämään hyväksi seuraajiaan.
Hengelliset tarpeet ovat syvällä ihmisyydessä, ja tämä mahdollistaa hyväksikäyttämisen, joka voi olla monenlaista ja monentasoista. Pahimmillaan kulttien ja lahkojen johto tyydyttää omia psykopatologisia tarpeitaan välittämättä mistään tai kenestäkään.