Fecris-konferenssi 2017

UUT:n kaltaisten toimijoiden sateenvarjojärjestö Fecris (European Federation of Centres of Research and Information on Cults and Sects) piti jokavuotisen kansainvälisen konferenssinsa Brysselissä 19.5.2017. Paikalla oli UUT:n edustajana Laura Laukkanen, joka lisäksi osallistui Fecriksen vuosikokoukseen 20.5.2017.

Tänä vuonna konferenssin teemana oli ”Cult undue influence and the process of radicalisation, a question for debate”. Yksi suurimmista aiheista oli siis uskonnollinen radikalisoituminen ja siihen liittyvän prosessin ymmärtäminen. Eri puheenvuoroissa painotettiin, että ihmisten tietämystä aiheesta tulisi lisätä, ja eri tieteenalojen tulisi työskennellä tiiviissä yhteistyössä ilmiön ympärillä. Myös ennaltaehkäisyn merkitystä korostettiin. Konferenssissa kuultiin tutkijoiden ja alan työntekijöiden ajankohtaisia esityksiä aiheesta sekä puhujien omakohtaisia kertomuksia kultin tai uskonnollisen ääriajattelun vaikutuspiiristä.

Ranskalainen Véronique Roy kertoi puheenvuorossaan pojastaan, joka oli kuollut Syyriassa 23-vuotiaana vuonna 2016. Poika oli yllättäen alkanut radikalisoitua noin vuotta aiemmin. Perheen oli vaikea ymmärtää, missä vaiheessa radikalisoitumisprosessi oli saanut alkunsa. Heidän perhesiteensä olivat olleet vahvat, heillä kunnioitettiin uskonnonvapautta ja he elivät aktiivista ja sosiaalisesti rikasta elämää. Roy mainitsi puheessaan, että jälkeenpäin hän voi tunnistaa kaksi kaveria, jotka olivat vaikuttaneet poikaan eniten, kun tämä oli vielä ollut Ranskassa. Roy kuitenkin toivoi, että perheellä olisi jo aiemmin ollut enemmän tietoa ilmiöstä.

Ranskan yleistä järjestystä uhkaavien ryhmien toimintaa valvovan valtion viraston pääsihteeri Anne Josso totesi omassa esityksessään, että taustat vaihtelevat hyvin paljon radikalisoituvilla henkilöillä. Lisäksi syyt ovat hyvin moninaiset, ja eri elementtejä pitää ottaa huomioon. Josson mukaan tunne ymmärryksen, tuen ja kommunikoinnin puutteesta ovat kuitenkin asioita, jotka useat radikalisoituneet ovat Ranskassa maininneet syyksi prosessin alkamiselle. Radikalisoituminen on usein tapa pyrkiä löytämään oma identiteetti, Josso totesi.

Fecriksen tieteellisen komitean johtaja Jean-Pierre Jougla sanoi pitämässään puheenvuorossa, että jos haluamme ymmärtää, kuinka yksilö radikalisoituu, meidän pitää ymmärtää aiheen ympärille luotuja utopistisia maailmankuvia. Anne Josson mukaan ilmiön ymmärtäminen on kyllä kasvanut, mutta vielä tarvitaan lisää rakenteita ja koulutusta. Kaikkien tieteenalojen näkökulmia tulisi hyödyntää, jotta voimme ymmärtää ilmiötä paremmin. Asiasta pitää jakaa kokemusta ja tietoa ja nuorten immuniteettia propagandaa vastaan pitäisi Josson mukaan yrittää parantaa.

Poliisinakin työskentelevä Liègen yliopiston lehtori Alain Grignard toi myös puheessaan esille, että vaikka ryhmät ovat onnistuneet luomaan ympärillemme pelkoa ja epävarmuutta, meidän tulisi pyrkiä lähestymään ilmiötä rationaalisesti, ei tunteiden kautta. Josson mukaan esimerkiksi Ranskassa onkin nähtävissä, että ihmiset ovat alkaneet kiinnostua ilmiöiden taustalla olevista tekijöistä. Ihmiset eivät siis halua tyytyä näkemään terroristeja pelkästään hulluina ihmisinä, vaan iskujen aiheuttaman alkushokin jälkeen he ovat alkaneet haluta ymmärtää käyttäytymisen taustalla vaikuttavia tekijöitä.

Kuvassa Svetlana Krilova ja Laura Laukkanen Belgian hallintorakennuksessa, jossa Fecriksen konferenssi pidettiin.

Konferenssissa kuultiin myös juristi ja kokemusasiantuntija Sophie Poirotin puheenvuoro elämästään kultissa, jossa oli ollut yksi kymmenestä mielivaltaisesti käyttäytyvän gurun seuraajasta. Kyseessä oli gurun vetämä hyvin intensiivinen ”terapia”, josta jäsenten piti maksaa satoja euroja tunnilta. Kultin vaikutuspiirissä kaikki elämässä oli ollut säänneltyä ja valvottua, ja lopulta jäsenet oli täysin eristetty muusta maailmasta. Poirot seurasi gurua kaikkiaan 12 vuotta, ja päätyi taloudellisesti katastrofaaliseen tilanteeseen. Hän oli kuitenkin lopulta voittanut oikeudenkäynnit entistä guruaan vastaan.

Konferenssissa esiintyi lisäksi sosiaalipsykologi, filosofian tohtori ja kirjailija Alexandra Stein. Hän on erikoistunut vaarallisten sosiaalisten suhteiden sosiaalipsykologiaan. Stein keskittyi puheenvuorossaan kuvailemaan ihmisen ryhmään sitoutumista. Tässä hän käytti apunaan kiintymyssuhdeteoriaa. Myös aikuisena ihmiselle on tyypillistä hakea turvaa läheisistä ihmissuhteistaan, jos kokee uhkaa. Kiintymyssuhteet eivät kuitenkaan aina ole toimivia. Kulteissa turvan oletettu tarjoaja onkin usein myös pelkojen aiheuttaja. Jäsenille saatetaan siis aiheuttaa kroonista stressiä tai uhkaa. Uhka voi olla esimerkiksi maailmanloppu tai jäsenen oma perhe. Lisäksi jäsenet saatetaan eristää muista sosiaalisista suhteistaan. Näin saadaan yksilö hakemaan turvaa ryhmästä, joka vaikuttaa olevan ainut mahdollinen turvan antaja. Tosiasiassa uhan lähde on kuitenkin ryhmä itse.

Stein myös kouluttaa aiheesta eri tahoja ja painotti esityksessään, että tietoa tulisi tuoda kaikkiin sosiaalisiin rakenteisiin. Kriittisen ajattelun opettaminen ei hänen mukaansa riitä. Tarvitaan ideologisesti neutraalia lähestymistapaa ryhmien toimintaan. Myös oppilaitosten opettajien tietämystä aiheesta tulisi lisätä.

Konferenssissa pidettiin esityksiä jo mainittujen lisäksi esimerkiksi kielitieteiden, psykologian ja oikeustieteiden näkökulmasta. Pidetyistä puheenvuoroista saatiin hyödyllistä tietoa UUT:n toimintaan liittyvistä aiheista. Kuten professori Janja Lalichin puheenvuoron päätteeksi konferenssissa todettiin, meillä on vielä paljon työtä tehtävänä.

Kirjoittanut Laura Laukkanen

Facebooktwittergoogle_plusredditpinterestlinkedinmail