Suomessa luotiin uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet 1990-luvun alussa. Periaatteet syntyivät silloisen Suomen mielenterveysseuran (nyk. MIELI Suomen Mielenterveys ry) vetämässä vuoropuhelussa uskonyhteisöjen ja Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n kanssa. Periaatteet julkaistiin ainakin kirjassa Uskonnon kahdet kasvot – Mielenterveyden tuki vai taakka? (Suomen mielenterveysseura, 1995). Alla julkaisemme nämä eettiset periaatteet ensimmäistä kertaa nettisivuillamme. Haluamme nostaa nämä periaatteet uudelleen julkiseen keskusteluun ja kiinnittää uskonyhteisöjen huomion niihin.
1980- ja 1990-luvun taitteessa silloinen Suomen mielenterveysseura (nyk. MIELI Suomen Mielenterveys ry) sai runsaasti yhteydenottoja ihmisiltä, jotka olivat sitoutuneet uskonnolliseen yhteisöön ja kokivat painostusta halutessaan irrottautua siitä. Yhteydenottoja tuli myös joiltakin uskonnollisten yhteisöjen jäseniltä, jotka kokivat työpaikallaan painostusta uskontonsa vuoksi. Tämän seurauksena mielenterveysseura toteutti Uskonto ja mielenterveys -projektin, jonka tavoitteena oli selvittää uskonnon ja psyykkisen hyvinvoinnin yhteyksiä. Hankkeen tarkoituksena oli selvittää uskontokuntien näkökulmia asiaan. Lisäksi pyrittiin löytämään keinoja puuttua ongelmiin ja auttaa mielenterveyden ongelmista kärsiviä uskontokuntien jäseniä.
Projektin työryhmässä mukana olivat seuraavat uskonnolliset yhteisöt: Jehovan todistajat, Krishna-liike, Myöhempien Aikojen Pyhien Jeesuksen Kristuksen Kirkko, Saalem-seurakunta (Helluntaiherätys), Suomen Adventtikirkko ja Suomen evankelis-luterilainen kirkko. Uskonnollisista yhteisöistä irtautuneita edusti samoihin aikoihin perustettu Uskontojen uhrien tuki UUT ry. Työryhmän työskentelyn keskiössä oli eettisten periaatteiden laatiminen. Uskonnollisten yhteisöjen eettisillä periaatteilla yritettiin puuttua uskonyhteisöissä esiintyviin ongelmiin sekä sopia toisten uskon kunnioittamisesta ja suhtautumisesta uskosta luopuviin.
Eettiset periaatteet esiteltiin uskonnollisille yhteisöille kuulemisseminaarissa, joka järjestettiin Uskonto ja mielenterveys-projektin yhteydessä Helsingissä 3.12.1992. Eettiset periaatteet olivat pitkään vaikeasti löydettävissä netistä. Ilmeisesti tämä johtui siitä, että eettisten periaatteiden luomisen aikaan työryhmässä mukana olleilla järjestöillä ja yhteisöillä ei vielä ollut nettisivuja. Vieläkään eettisiä periaatteita ei löydy niitä luomassa olleiden uskonyhteisöjen tai Mieli ry:n nettisivuilta.
Kun näitä periaatteita katsoo 30 vuotta myöhemmin, ne ovat edelleen hyvin ajankohtaisia. Näin 30 vuotta myöhemmin pistää silmään joidenkin asioiden puuttuminen eettisten periaatteiden joukosta. UUT haluaisi tehdä muutaman lisäykset eettisiin periaatteisiin. Lue nämä lisäykset periaatteiden jälkeen. Ensin kuitenkin, noin 30 vuotta sitten julkaistut eettiset periaatteet:
USKONNOLLISTEN YHTEISÖJEN EETTISET PERIAATTEET
Yleisten ihmisoikeuksien, henkisen hyvinvoinnin ja uskonnonvapauden turvaamiseksi ja edistämiseksi sekä kaikenlaisen uskontoon ja vakaumukseen kohdistuvan suvaitsemattomuuden ja syrjinnän poistamiseksi me Suomen Mielenterveysseuran Uskonto- ja mielenterveysprojektissa mukana olleet eri kirkkoja ja uskonnollisia yhdyskuntia sekä yhteisöjä edustavat jäsenet vetoamme sekä omiimme että muihin maassamme toimiviin kirkkoihin ja uskonnollisiin yhteisöihin, että ne soveltaisivat toiminnassaan seuraavia periaatteita.
Suomen Mielenterveysseura
Suomessa toimivat uskonnolliset yhteisöt
1.
Edistävät kaikkien Suomen lakiin, YK:n ihmisoikeuksien yleismaailmalliseen
julistukseen, Euroopan ihmissoikeusyleissopimukseen ja muihin maamme
ratifioimiin, kansalaisten perusoikeuksia koskeviin sopimuksiin liittyvien
uskonnonvapautta ja muita perusoikeuksia koskevien sitoumusten noudattamista.
2.
Kunnioittavat jokaisen oikeutta päättää ilman minkäänlaista painostusta tai syrjintää
uskontokuntaan liittymisestä.
3.
Pyrkivät edistämään eri uskontokuntiin kuuluvien keskinäistä kunnioitusta sekä
julkisessa että jäseniinsä kohdistuvassa tiedotus- ja valistustoiminnassa.
4.
Ilmaisevat avoimesti ja selkeästi mistä uskontokunnasta on kyse tiedottaessaan
toiminnastaan julkisuudessa ja kutsuessaan toimintansa piiriin kyseiseen
uskontokuntaan kuulumattomia.
5.
Varmistuvat siitä, että jokaisella uskontokuntaan liittymistä harkitsevalla –
alaikäisten vanhemmilla tai laillisilla huoltajilla – on oikea käsitys uskontokunnan tarkoituksesta ja sen toiminnan luonteesta samoin kuin sen jäsenyyteen liittyvistä
oikeuksista ja velvollisuuksista.
6.
Kunnioittavat alaikäisen lapsen vanhempien ja laillisten huoltajien oikeutta päättää
hänen uskonnollisesta kasvatuksestaan ja uskontokuntaan kuulumisestaan.
7.
Huolehtivat siitä, että uskontokunnasta voi halutessaan erota joutumatta
minkäänlaisen painostuksen tai syrjinnän kohteeksi tai minkään elimen tai
uskontokunnan edustajan kuulusteltavaksi tai puhuteltavaksi.
8.
Huolehtivat siitä, että jokaisella, jota uhkaa erottaminen tai jäsenoikeuksien
rajoittaminen uskontokunnassaan, on oikeus tulla ennen päätöksentekoa kuulluksi
ja että hän voi päätöksenteon jälkeen halutessaan hakea muutosta päätökseen
uskontokunnassa korkeampaa päätäntävaltaa käyttävältä elimeltä.
9.
Huolehtivat, että jäsenillä on oikeus
– yksityisyyteen
– käyttää äänioikeuttaan valtiollisissa ja muissa vaaleissa tai olla äänestämättä
– vapaasti päättää siitä, saattaako asiansa riippumattoman tuomioistuimen
käsiteltäväksi vai ei
– valita vapaasti aviopuolisonsa ja perustaa perhe tai erota tai olla perustamatta
perhettä
– omistaa ja hallita omaisuutta tai luopua siitä
10.
Tukevat jäseniään henkisissä ja hengellisissä kriiseissä ja auttavat heitä tarvittaessa
turvautumaan sosiaali- ja terveyshuollon palveluihin.
Uskonnollisten yhteisöjen eettiset periaatteet loppuvat tähän. Näihin periaatteisiin voitaisiin lisätä vielä nämä uudet periaatteet:
Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n ehdotukset lisäyksiksi uskontojen eettisiin periaatteisiin:
Suomessa toimivat uskonnolliset yhteisöt
11.
Sitoutuvat sukupuolten tasa-arvon edistämiseen, eivätkä millään tavalla pidä yhtä sukupuolta toista parempana, tai pidä tiettyä sukupuolta edellytyksenä joidenkin tehtävien hoitamiseen.
12.
Sitoutuvat seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen oikeuksien edistämiseen. Uskonyhteisöt tunnustavat, että uskonnolliset käsitykset ovat vuosisatojen ajan luoneet pohjaa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen edustajien syrjinnälle. Uskonnolliset yhteisöt sitoutuvat työskentelemään syrjinnän lopettamiseksi.
13.
Huomioivat toiminnassaan lasten oikeudet ja lasten kehitystason. Yhteisöt eivät altista lapsia pelottavalle uskonnolliselle puheelle esimerkiksi maailmanlopusta, helvetistä tai muista Jumalan rangaistuksista syntisille. Yhteisöt eivät käytä lapsia uskonyhteisön vapaaehtoistyövoimana riistävällä tavalla.
14.
Sallivat jäsenilleen yhteisöön, sen oppeihin tai sen johtajiin kohdistuvan kritiikin tai kehitysideoiden esittämisen sekä uskonnon esittämien oppien ja tulkintojen itsenäisen pohdinnan. Yhteisö ei kontrolloi tai valvo jäsentensä tekoja ja ajatuksia.
15.
Pyrkivät edistämään demokratiaa ja välttämään vallan keskittymistä harvojen tai yhden henkilön käsiin. Yhteisön hallinto ja muu toiminta järjestetään siten, ettei synny tilanteita, joissa yhteisön johtajat tai toimintaa järjestävät eivät ole vastuussa teoistaan kenellekään.