Krishna-liike ISKCON

"Hänen Jumalallinen Armonsa" Swami A.C. Bhaktivedanta Prabhupada (1896-1977) saapui Yhdysvaltoihin vuonna 1965 ja perusti seuraavana vuonna (Hare) Krishna -liikkeen, virallisesti International Society for Krsna Consciousness (ISKCON). Hindulaisuutta fundamentalistisesti tulkitseva liike vaatii kannattajiaan uskomaan pyhiä kirjoituksiaan kirjaimellisesti ja palvelemaan pyyteettä henkistä opettajaa, gurua. Liikkeen mukaan harhaenergia (maya) estää meitä ymmärtämästä todellisuuden oikeaa luonnetta. Elämän tarkoitus on vapautua jälleensyntymien ketjusta ja päästä kuoleman jälkeen Krishna-jumalan ikuiselle planeetalle.

Krishna-liikkeen teologinen pohja löytyy Prabhupadan kääntämistä ja kommentoimista teoksista Bhagavad-gita Kuten Se On ja Srimad-Bhagavatam (S-B:n sivunumerot englanninkielisestä laitoksesta). Krishna on sekä kaiken olevaisen alkulähde (ylisielu) että persoonallinen jumala, joka asuu taivaallisessa Goloka Vrindavanassa puolisonsa Radhan ja muiden paimentyttöjen kanssa. Hindulaisen perinteen mukaan hänen opetetaan inkarnoituneen 5000 vuotta sitten Intian Bengaliin, jossa hän ilmoitti ihmiskunnalle bhakti-joogan periaatteet Bhagavad-gita -kirjoituksissa.

Samalla alkoi turmelluksen aikakausi Kali-yuga, joka kestää 432 000 vuotta. Sen lopussa ihmiset ovat niin rappeutuneita, että he elävät luolissa ja syövät omia lapsiaan. Prabhupadan mukaan ainoa keino pelastua Kali-yugan aikana on harjoittaa bhakti-joogaa gurujen ohjeiden mukaan, toistaa hare krishna -mantraa ja syödä vain Krishnalle uhrattua kasvisruokaa, prasadamia.

ISKCON tekee lähetystyötä mm. myymällä värikäskantisia kirjojaan ja tekno-cd-levyjä, joissa toistetaan hare krishna-mantraa. Uusia jäseniä etsitään esimerkiksi uskontotunneilla liikkeen temppeliin tutustuvista koululaisryhmistä ja kasvisruoanlaittokursseille osallistuvien joukosta.

Viehättävä ja eksoottinen alttariseremonia, tanssi ja laulu jumalan kunniaksi kiehtovat uskonnollisia vaihtoehtoja etsiviä. Temppelin asukkaat, bhaktat (devoteet, oppilaat) korostavat yhteiskunnan moraalittomuutta ja mainostavat elävänsä puhdasta elämää opiskellen "ikivanhaa Veda-filosofiaa, joka on tieteellinen menetelmä Itsensä ja Jumalan oivaltamiseksi". Kiinnostunut vierailija saa hare krishna -mantran (Maha-mantra) ja kutsun sunnuntaijuhlaan, jossa on seremonia, luento ja ilmainen kasvisruokailu.

Henkinen opettaja ainoa tie Krishnan luo

"Henkinen opettaja hyväksytään identtisenä Jumaluuden Ylimmän Persoonallisuuden kanssa" (Srimad-Bhagavatam 4 s. 1429)

Gurun merkitystä Krishnalle omistautuneen bhaktan elämässä ei voi liioitella. Vain puhdas bhakta pääsee Krishnan taivaalliselle planeetalle. Mutta ilman gurun armoa bhakta ei voi olla puhdas. Siten "Jos oppilas ei onnistu ilahduttamaan henkistä opettajaansa, hänellä ei ole pienintäkään mahdollisuutta kohottautua Krishna-tietoisuuden tasolle." (Bhagavad-gita s.126)

Prabhupadan ohjetta noudatetaan myös käytännössä. "Henkinen opettaja on puhdas Jumalan edustaja aineellisessa maailmassamme. Krishnan armoa ei saa ilman henkisen opettajan armoa. Ilman henkisen opettajan armoa kukaan ei voi menestyä. Henkisen opettajan ilahduttaminen ja palveleminen - siitä tulee tärkein asia maailmassa." (keski-ikäinen nainen kertoo uskostaan FST:n Hare Krishna -ohjelmassa Närmare gud kan man inte komma)

Kuinka henkistä opettajaa (spiritual master) sitten palvellaan? Oikeat "bona fide" guruthan käyvät vain silloin tällöin Suomessa. Yksi aamun seremonioista, guru puja, omistetaan hänelle. Jotkut laulut, kuten Samsara davanala, ylistävät gurua. Ruoka uhrataan Krishnan lisäksi gurulle.

Tärkeä osa Krishna-jumalan ja gurun ”antaumuksellista palvelua” on kerätä rahaa Krishna-liikkeelle. Bhaktoja kehotetaan lähtemään sankirtanille myymään kasvispiirakoita, kasetteja, kirjoja, cd-levyjä ym. Sankirtan-myyjiä opastetaan suhtautumaan työhönsä uskonnollisena palveluna. Seuraavat luentomuistiinpanot valottavat tehtävän luonnetta, vaikka ovatkin vanhoja.

"Henkinen opettaja on aina kiitollinen ja tyytyväinen kirjojen levittäjiin. Taka-alalla ajatus: syön jotta tekisin enemmän kirjoja, nukun jotta jaksaisin olla kadulla. Miellytä henkistä opettajaa. Kirjoissa on mystinen voima. Kirja löytää lukijansa, lukija ei löydä kirjaa. Meidän täytyy ymmärtää käytännössä että me emme ole tämä ruumis. Se on mahdollista levittämällä (distributing) kirjoja." (Helsingissä 11.3.1985)

"Distribution. Kuinka tulla hyväksi kirjojen levittäjäksi: 1) kiinteä aamuohjelma, 2) kun tunnet Krishnan, pystyt siirtämään Krishnan ehdollistuneisiin sieluihin. Pyydä avustusta painokustannuksia vastaan. Käytä lyhyttä, miellyttävää mantraa: me autamme ihmisiä, koulutamme heitä. Mitä korkeampi on kirjojen levittäjän Krishna-tietoisuus, sitä useampi ihminen ottaa kirjan. Tämä on minun työni, Prabhupada on pomoni ja kirja on tuote. Menkää kaduille onnellisina ja rentoutuneina:

1. Olen täällä miellyttääkseni henkistä opettajaa.
2. Haluan antaa karmeille (=tavalliset ihmiset) mitä olen tajunnut. Olemme kaikki samassa veneessä. Haluan auttaa heitä.
3. Seuraus: nopea henkinen edistyminen."

(Helsingissä 8.4.85)

"Kun aloitat sankirtanin, on tärkeää tehdä läpimurto myymällä (noin viidelle ihmiselle) alempaan hintaan. Esimerkiksi: maalaus 20 puntaa. Ei pidä ajatella: eilen sujui hyvin, joten nyt voin nauttia. Pitää ajatella: en ole nauttija, joten yritän kovemmin." (Englanti, Bhaktivedanta Manor 11.5.85)

Naisen asema liikkeessä

"Nainen on portti helvettiin" (Srimad-Bhagavatam 3, s. 1356)

Prabhupadaa tuskin voi sanoa tasa-arvon kannattajaksi nykyisessä mielessä. Ihmisen lankeamisen aiheuttanut Maya on naisellinen harhaenergia, ja siten kaikki naiset ovat luonnostaan alttiimpia synnille. Tämä väistyvä(?) tulkinta johti joskus koomisiin tilanteisiin, joissa ruoka-astioita puhdistettiin lehmänlannalla, jos nainen koski niihin kuukautisten aikana (näin on tehty ainakin Ruotsissa)! Prabhupadan mielestä lehmänlannassa on desinfioivia ominaisuuksia, jotka poistavat moisen saasteen. Seuraavat sitaatit heijastavat vanhan intialaisen kulttuurin patriarkaalista puolta:

"Luoja loi naisen erityisesti palvelemaan miestä. - - Naisen kiintymys mieheensä voi kohottaa hänet seuraavassa elämässään miehen ruumiiseen, mutta miehen kiintymys naiseen alentaa hänet, ja hän saa naisen ruumiin" (Srimad-Bhagavatam 3: s.1357, 1358).

"Naisille ei saa antaa vapautta. Naiset ovat lasten kaltaisia. - - Demonit ovat nykyään jättäneet tällaiset asiat huomiotta ja päättäneet, että naisille on annettava yhtä paljon vapautta kuin miehillekin" (Bhagavad-gita s.756).

" - - naisille ei saa koskaan antaa vapautta. Lapsena hänen täytyy olla isänsä ankarassa komennossa. Nuorena hänen tulee olla alamainen aviomiehelleen, ja vanhoilla päivillään vanhempien poikiensa komennettavana. Jos hänelle suodaan itsenäisyyttä ja hän saa olla vapaasti miesten kanssa, hän menee pilalle " (S-B 5: s.225).

"- - naiset eivät yleensä ole kovinkaan älykkäitä, eikä heihin siksi voi luottaa" (B-gita s. 64).

"Aviomies on vaimolleen ylimmäinen puolijumala... - - jota naisen on palveltava ylivertaisena Herran edustajana" (S-B 6: s.232).

Naisen asemasta käydään keskustelua liikkeen sisällä, ja hallintoelin GBC:tä on arvosteltu naisten syrjimisestä. Miehistä sovinismia on myös haluttu kitkeä tulkitsemalla naisellinen harhaenergia Maya osaksi niin miesten kuin naistenkin sielua. Jopa Prabhupada itse osoitti aikanaan joustavuutta sallimalla yksinhuoltajanaisten asua temppelissä lastensa kanssa (ISKCON Communications Journal, June 1997, sivut 30-31, 39).

Seksuaalisuus ja avioliitto

Krishna-liikkeessä ei puhuta rakastelusta vaan parittelusta. Munkiksi tai nunnaksi ryhtyvän oppilaan odotetaan tukahduttavan seksuaaliset halunsa. Myös itsetyydytys ja seksuaalifantasiat tuomitaan pahoiksi. Liikkeessä vuoden mukana ollut nuori nainen kuvailee asiaa näin: "Joskus tuntuu tyhmältä että Krishna-liikkeessä kielletään niin hauska asia kuin seksi. Nykyään ajatellaan, että kaikilla on oikeus nauttia seksuaalisuudestaan ja ruumiistaan, mutta valitettavasti se johtaa siihen, että ihmiset alkavat ajatella että he ovat sama asia kuin ruumiinsa. Mutta itse asiassa olemme kaikki henkisiä sieluja." (Hufvudstadsbladet 18.3.2000).

Avioliitto on kuitenkin mahdollinen, jos guru tai temppelinjohtaja antaa luvan. Yhdyntä on sallittu avioliitossa kerran kuukaudessa ovulaation aikana, jos aikoo siittää krishna-tietoisia jälkeläisiä. Sitä ennen on kuitenkin lausuttava hare krishna -mantra ääneen 5400 kertaa.

"Meidän avioliitto toimii sillai, että siinä vaiheessa kun joku haluaa mennä naimisiin - sen sijaan että elää loppuelämänsä niiku munkkina tai nunnana - niin hän ottaa yhteyttä niiku auktoriteettiin tai henkiseen opettajaan. Ja tämä henkinen opettaja tai auktoriteetti, sanotaan vaikka temppelipresidentti, niin hän niiku valitsee silloin sopivan puolison. - - Esimerkiksi mä asun mun mieheni kans niiku erikseen, tai ei me asuta erikseen, vaan me nukutaan eri huoneissa. Tää on niiku sen takia että henkisessä elämässä sukupuolielämä on tarkoitettu lasten siittämistä varten. Ja se on niiku helpompi niiku hallita halu, jos mieli rupee ärsyttämään tai sillai. Että asuu niiku eri huoneissa." (nuorehko nainen FST:n ohjelmassa Närmare gud kan man inte komma).

70-80 -luvuilla Krishna-liikkeessä suosittiin omistautumista kokonaan henkiseen elämään selibaatissa elävinä munkkeina ja nunnina. Liikkeen kypsyessä avioliiton arvostus on noussut ja nähdään luonnollisena elämänvaiheena "opiskeluvaiheen" jälkeen.

Maya-oppi harhasta

"Kaikki Veda-tieto on erehtymätöntä." ( Bhagavad-gita s. 13)
"Niin helppoa se oli. Pitää vaan luopua kiintymyksestään maalliseen järkeilyyn" (ex-temppelinjohtaja Pekka Virkamäki luennoi Helsingissä 29.8.94)

Ihmisen järki on puutteellinen, koska Krishnan harhaenergia (maya) on saastuttanut mielemme (conditioned soul). Siksi hänen täytyy luopua epäilevästä asenteesta ja turvautua järkiperäisen ajattelun sijaan Krishna-liikkeen "yliaistillisiin Veda-kirjoihin". Nämä sisältävät vanhalla ja keskiajalla kirjoitettuja sanskriitinkielisiä säkeitä, joita Prabhupada kommentoi. Teologian lisäksi kirjoissa käsitellään maallisempiakin seikkoja. Vähintäänkin surkuhupaisaa on lukea Srimad-Bhagavatamin viidennestä kirjasta luku ”Universumin rakenteesta” ja Prabhupadan todistelut, että seuraavanlainen maailmankuva on kirjaimellisesti totta:

Maapallo ei suinkaan pyöri eikä kierrä aurinkoa, kuten olemme erheellisesti luulleet Kopernikuksen jälkeen. Vuodenajat johtuvat siitä, että kesällä aurinko kulkee hitaammin päivällä ja nopeammin yöllä, talvella se pitää päinvastaista vauhtia. Kuu, joka on yhtä lailla asuttu kuin maakin, on kaksi kertaa aurinkoa suurempi ja sitä paljon kauempana. Ganges-joen vesi on valuu universumipalloon reiästä Pohjantähden yläpuolelta ja sitä kuljetetaan erilaisilla "taivaallisilla lentokoneilla" planeetalta toiselle ennen kuin se valutetaan Himalajan huipulle...

Joka uskaltaa epäillä että tässä kuvauksessa voisi olla jokin virhe, on Prabhupadan ajatuskulun mukaan mayassa, harhassa. Tietohan on kulkenut guruketjussa (parampara) ja on siten täydellistä ja vieläpä "hyvin tieteellinen"...

"Vedat on suoraan Krishnalta, eikä mitään sienihöyryssä höpisevän tietäjän keksintöjä, niin kuin joku on väittänyt. Mutta me ei spekuloida, vaan otetaan auktoriteetti. Jos joku haluaa spekuloida, niin spekuloikoon meidän puolesta, mutta me luotetaan auktoriteettiin" (Vesa Kauppinen luennoi 21.8.94).

Vain Krishnan palvelija elää oikein

"Inhimillisen elämän tarkoitus on kärsiä vapaaehtoisesti, jotta voisi edistyä henkisessä elämässä" (Srimad-Bhagavatam 5 s.165).

Ihminen syntyy yhä uudelleen maanpäälle (tai helvettiin) rangaistukseksi tietämättömyydestään. Karman laki (syyn ja seurauksen laki) määrää, millaisen ruumiin hän saa. Esimerkiksi lihaa syövät ihmiset jälleensyntyvät koiraksi tai joksikin muuksi lihansyöjäeläimeksi, tai vaihtoehtoisesti helvettiplaneetalle, jossa "käärmettäkin häijymmät" ruru-hirviöt jahtaavat heitä päivät pitkät.

Prabhupada ei näe tässä mitään ongelmaa: "Eläimet kuten koirat ja siat tyydyttävät aistejaan syömällä ulosteita. - - Typerä yhteiskunta laiminlyö bhakti-joogan opettamisen. Ilman Krishna-tietoisuutta ihminen ei ole sikaa tai koiraa parempi" (Srimad-Bhagavatam 5: sivu 165).

Krishna-liikkeen kielenkäyttö heijastaa mustavalkoista näkemystä maailmasta. Liikkeen ulkopuolisia ihmisiä kutsutaan termeillä karmi (joka pitää työnsä tulokset itsellään), kripana (saituri) tai mudha (hullu). Heidän elämänsä kuvataan pelkäksi aistinautintojen etsimiseksi läpimädässä maallisessa yhteiskunnassa.

"Prabhupada puhui oikeasta asenteesta. Oikea asenne on se, että kaikki muu paitsi Krishnan antaumuksellinen palvelu on ajan haaskausta. Krishna on hyvin realistinen ja tarjoaa hänen oivaltamiseen bhakti-joogan menetelmiä: hare krishna -mantran toistoa, pyhitetyn ruoan nauttimista, hänen avustamistaan siten että avustaa Krishnan temppeleitä vaikka ostamalla kirjan. - - Mutta ihmiset on hyvin materialistisia. Prabhupada puhuikin että on olemassa kahdenlaisia ihmisiä. On olemassa bramiineja, ja kripanoita. Bramiini (=Krishna-liikkeen jäsen) on laajakatseinen ja älykäs ja valmis toistamaan Herran Pyhää nimeä. Kripanalla taas on laput silmien sivuilla niin kuin ravihevosella. Sillä on siis niin suppea perspektiivi. Tällainen säälittävä kripana on niin materialistinen että pitää kiinni viimeisistäkin penneistään eikä anna niitä Krishnalle" (ex-temppelinjohtaja Pekka Virkamäki luennoi 29.8.94).

Ystävä joka ei innostu Krishna-liikkeestä on auttamatta karmi tai kripana. Uutta tulokasta ohjataan välttämään väärää seuraa: "Maalliset ihmissuhteet ovat väliaikaisia. Ei pidä kiintyä ihmissuhteisiin vaan henkiseen suhteeseen. Ihmissuhde krishna-tietoisuutta vastaan tuottaa vain harmia. Seurustelu krishna-bhaktojen kanssa kehittää tietoisuutta. Seura tekee kaltaisekseen" ( Helsingissä 10.3.85).

Uhraamattoman ruoan syöminen, harrastukset, kriittinen pohdiskelu ja kaikki mitä ihminen tekee vain omaksi ilokseen on aistinautintoa, josta seuraa krishna-tietoisuuden menettäminen. Luennoilla korostetaan jatkuvasti, että bhaktat eivät spekuloi (=epäile liikkeen oppeja tai gurun erehtymättömyyttä). Oppilas luulee tietoisuutensa laskevan heti, jos hänen mieleensä tulee epäilyksiä. Silloin hän on mayassa, joka on toivotun krishna-tietoisuuden vastakohta.
Tällaisen asenteen sisäistänyt ei edes halua kuunnella liikkeestä esitettävää kritiikkiä. Kriitikoita kutsutaan demoneiksi, pahoiksi hengiksi, jotka ovat kateellisia onnellisille bhaktoille. Koska totuus on valmiiksi ilmoitettu, omaehtoiset filosofiset pohdiskelut olisivat vain "hyödytöntä spekulointia".

Länsimainen demokratia olisi Prabhupadan mukaan korvattava mitä pikimmin "Veda-yhteiskunnalla", jossa ihmiset jaetaan eri yhteiskuntaluokkiin intialaisen kastijaon mukaisesti. Alin kasti ja vastaan pullikoijat pantaisiin palvelemaan kaikkia muita (S-B 6 s.34-36). Perinteestä poiketen asema ei määräytyisi syntyperän mukaan, vaan ylimmät bramiinikastin johtajat (Krishna-gurut) päättäisivät lapsen tulevaisuuden kun tämä on 5-vuotias. Veda-yhteiskunnassa kasvatus saisi uuden päämäärän: "Kasvatuksen ja koulutuksen tarkoitus on ymmärtää Krishnaa ja Hänen antaumuksellista palveluaan. Muutoin se on väärää" (S-B 4, s.1428)

Tavoitteen edistämiseksi Krishna-liike on perustanut lapsille omia kouluja. Gurukulassa opiskelu aloitetaan 5-vuotiaana. Tavallisten kouluaineiden lisäksi oppilaat saavat opetusta Prabhupadan kirjoista. "Kaiken kaikkiaan gurukulan tarkoituksena on auttaa yksilöitä viettämään onnellista ja terveellistä Krishna-tietoista elämää. Opettaa kuinka antautua täysin Jumalan palvelukseen ja palata elämän päätyttyä takaisin kotiin, takaisin Jumaluuteen" (Bhakti lata 2 1995).

Suomessa ei ole liikkeen gurukulaa, vaan lapset käyvät tavallista koulua.

Mietiskely ja krishna-tietoisuus

Mantramietiskely on avainasemassa ns. krishna-tietoisuuden kehittymisessä. Bhaktan on toistettava hare krishna -mantra ääneen vähintään 1728 kertaa päivässä. Intensiivinen mietiskely vaivuttaa hypnoottiseen transsitilaan. Transsi koetaan yleensä miellyttävänä ja sen aikana ihminen ei kykene kriittiseen ajatteluun. Näin luennoilla jatkuvasti toistettavat oppifraasit uivat suoraan tajuntaan. Mietiskely toimii myös ajatuksenpysäyttämistekniikkana silloin kun sitä kehotetaan harjoittamaan epäilyksien tai yhteisön edun kannalta ”väärien” tuntemusten karkottamiseksi.

Uudelle tulokkaalle paljastetaan uusia oppeja sitä mukaa kuin hänen "tietoisuutensa" kehittyy "prosessissa". Kehittymisen edellytys on noudattaa liikkeen oppeja kyseenalaistamatta ja totella ylemmässä asemassa olevia. Pikkutarkat säännöt hallitsevat oppilaan elämää joka hetki ajattelusta alkaen. Rikkomuksista (offences) on pitkät luettelot ohjekirjoissa. Kuinka tarkasti niitä todella noudatetaan riippuneekin sitten sekä yksilöstä että paikallisesta yhteisöstä.