Ovatko Jehovan todistajat lahko?

Vartiotornin artikkelit lahkoista

Vartiotorni kysyy itseltään kansilehdellä helmikuun 15. päivän 1994 numerossaan: Ovatko Jehovan todistajat lahko vai Jumalan sananpalvelijoita? Vartiotorni-seuran vastaus on kahtena artikkelina: "Mitä ovat lahkot?" (sivut 3-4 ) ja "Ovatko Jehovan todistajat lahko?" (sivut 5-7). Ensimmäinen artikkeli alkaa "Daavidin oksa" -lahkon palavia rakennuksia Wacossa, Texasissa, esittävän puolen sivun kuvan yllä kuvaamalla jokin aika sitten tapahtunutta murhenäytelmää mainitsematta - outoa kyllä - edes Wacon kaupunkia saati sitten lahkon johtajaa David Koreshia tai hänen lahkoaan nimeltä. Artikkeli mainitsee sitten Charles Mansonin murhat vuonna 1969, vuoden 1978 Jonestownin tuhon ja vuonna 1987 tapahtuneen valekristillisen lahkon joukkoitsemurhan Koreassa.

Mainittuaan, että on olemassa järjestöjä, jotka on perustettu tarkkailemaan lahkoja, sekä viitattuaan ennustuksiin, että uuden vuosituhannen alkaminen saattaa antaa sysäyksen lahkojen nopealle lisääntymiselle, Vartiotorni siirtyy pohtimaan seuraavassa väliotsikossa "Lahkon määritelmiä".

Vastausta se etsii sellaisilta auktoriteeteilta kuten The World Book Encyclopedia, Newsweek -lehti ja Asiaweek -lehti päätyäkseen määritelmään, joka keskittyy ajatukseen pienistä ääriryhmistä, jotka seuraavat yhtä karismaattista ihmistä, tai karismaattista johtajaa, joka usein julistautuu Jumalan ruumiillistumaksi. Tähän lehti lisää toisesta lähteestä ajatuksen ryhmästä, joka käyttää epäeettisesti manipuloivia suostuttelu- ja valvontamenetelmiä edistääkseen sen johtajien päämääriä. Sitten Vartiotorni selittää omin sanoin, että lahkot toimivat tavallisesti salassa, ja monet niistä eristäytyvät omiksi yhdyskunniksi.

Lopuksi artikkeli esittää ongelman: "Lahkojen vastaiset järjestöt ja lehdistö ovat silloin tällöin puhuneet Jehovan todistajista lahkona. Heidät on joissakin tuoreissa lehtikirjoituksissa niputettu yhteen arveluttavista tavoista tunnettujen uskonnollisten ryhmien kanssa."

Vartiotornin todisteet lahkoväitteitä vastaan

Toinen artikkeli, otsikolla "Ovatko Jehovan todistajat lahko?" jatkaa aihetta tarjoamalla "todisteita" siitä, että näin ei ole laita. Tutkitaanpa oletettuja todisteita kohta kohdalta:

Jeesusta ja hänen opetuslapsiaan syytettiin väärin.

Pitää paikkansa. Mutta se ei tarkoita, että sama pitäisi paikkansa Jehovan todistajista. Samaa väitettä, että "Jeesustakin vainottiin", on käytetty lukemattomissa lahkoissa, mukaan luettuna "Daavidin oksa" Wacossa. Sillä ei ole mitään tekemistä sen kanssa, onko kyseinen ryhmä syyllinen vai syytön, se toimii ainoastaan ovelana väittelytekniikan keinona.

Muuan venäläinen virkamies, jolle oli kerrottu, että Jehovan todistajat ovat maanalainen lahko, jonka jäsenet istuvat pimeässä ja teurastavat lapsiaan ja tappavat toisiaan, havaitsi että he sen sijaan olivat tavallisia hymyileviä ihmisiä. Tämäkin on ovela keino, josta käytetään nimitystä "olkinukketodiste". Vartotorni esittää näennäisen "olkinuken" - äärimmäisen typerän kuvauksen Jehovan todistajista, jonka virkamies oli kuullut - ja sitten helposti kaataa tuon olkinuken. On selvää, että tavallisia hymyileviä ihmisiä löytyy monista lahkoista, mukaan luettuina ne jotka jo mainittiin joukkoitsemurhiensa vuoksi. Sen tosiasian, että Vartiotornin kaksi ensimmäistä puolustusta ovat vain ovelia temppuja oikeiden todisteiden sijaan, pitäisi saada lukijat yhä varovaisemmiksi tutkittaessa jäljellä olevia todisteita.

Kokouksissaan he tutkivat Raamattua ja keskustelevat siitä.

Samoin oli laita David Koreshin kokouksissa, joita hän johti liikkeensä päämajassa Wacossa. Hänen luentonsa käsittelivät Ilmestyskirjaa ja muita Raamatun profetioita. Lahkot ja harhaopit ovat vääristelleet Raamattua aina apostolien päivistä alkaen. (2 Piet 3:16)

Heidän toimintansa on julkista, ei salaista.

Tämä pitää toki paikkansa puhuttaessa talosta taloon saarnaamisesta, ja useimmat Jehovan todistajien kokoukset ovat avoimia yleisölle, mutta järjestössä on paljon sellaista, mikä pidetään salassa. Suurimmalla osalla ulkopuolisia ei ole käsitystä siitä, missä määrin Vartiotorni-seura hallitsee jäseniään - rangaisten heitä, jos he äänestävät vaaleissa tai ripustavat joulukoristeita kotiinsa tai lukevat kiellettyä kirjallisuutta (kuten esim. tätä artikkelia, jota nyt luet!). Jopa useimmat sukulaiset ja naapurit ovat tietämättömiä siitä, että Jehovan todistajat voidaan tuomita suljettujen ovien takana ilman oikeutta pyytää asianajajan läsnäoloa, ja että heidät voidaan määrätä pysymään erossa pitkäaikaisesta ystävästä tietämättä edes tämän oletettua hyökkäystä järjestöä vastaan.

Kun runsaat 11 miljoonaa henkeä on osallistunut johonkin tilaisuuteen, ei voida puhua pienestä ääriryhmästä.

Todellakin mainitut luvut osoittavat, että Jehovan todistajia ei voi pitää pienenä ääriryhmänä, mutta ne eivät sulje pois suuren ääriryhmän mahdollisuutta.

Oletetun aivopesun uhrit puuttuvat.

Puhuessaan miljoonista, jotka eivät ole todistajia ja jotka tutkivat tai ovat jolloinkin tutkineet heidän kanssaan, Vartio-torni kysyy retorisesti: Onko sinua joskus yritetty aivopestä? Ovatko todistajat käyttäneet mieltä ohjaavia menetelmiä sinun tapauksessasi? Vartiotorni vastaa heidän puolestaan: Varmasti antaisit vilpittömästi kieltävän vastauksen. Jos tällaisia menetelmiä olisi käytetty, uhrien määrä olisi varmasti erittäin suuri. Tosiasiassa on olemassa lukuisa määrä uhreja, jotka ovat todistaneet radio- ja TV-haastatteluissa, tuomioistuimissa ja kirjallisuudessa Vartiotornin käyttämistä mieltä ohjaavista menetelmistä. Kirjassaan Combatting Cult Mind Control, joka ei ole uskonnollinen kirja, Steven Hassan käsittelee pääasiassa moonilaisia, mutta luettelee Jehovan todistajat lahkojen joukossa ja mainitsee kirjallisuusviitteissään seitsemän entisten Jehovan todistajien kirjaa.

Koska Vartiotorni-seuran henkisen kontrollin ohjelma toimii hitaammin kuin monen muun lahkon, sitä eivät usein huomaa muut kuin asiaan perehtyneet. Silti siinä esiintyy samoja perusaineksia kuin muissa "aivopesu"-ohjelmissa:

He ovat uppoutuneet humanitaariseen työhön. Eivätkä he myöskään elä yhteisöissä eivätkä eristäydy siten sukulaisista ja muista ihmisistä.

Lukuun ottamatta noin 13 000 kokoaikaista vapaaehtoista, jotka työskentelevät järjestön keskustoimistossa, tehtailla ja maatilalla, useimmat Jehovan todistajat eivät elä eristyksissä. Sen sijaan he ovat sosiaalisesti erossa ulkopuolisista. Kun he joutuvat tekemisiin "maailmallisten" (ei-todistaja-) sukulaisten tai naapurien kanssa, todistajia neuvotaan pitämään tätä tilaisuutena todistamiseen ennemmin kuin yhdessäoloon. Väite, että Jehovan todistajat eivät eristäydy, on yleisölle tarkoitettua propagandaa. Sivulla 24 samassa lehdessä todistajia kehotetaan: "Meidän täytyy varoa myös liiallista seurustelua maailmallisten ihmisten kanssa. Kyseessä saattaa olla naapuri, koulu- tai työtoveri tai liiketuttava. - - Millaisia vaaroja tällaiseen ystävyyteen liittyy?"

Niinpä Jehovan todistajat eivät pelkästään eristäydy, vaan heidän johtajansa tietoisesti pimittävät tämän tosiasian ja antavat väärää tietoa asiasta puolustaakseen itseään lahkosyytöksiä vastaan.

Tiukasti kiinni Raamatussa.

Jälleen samaa vakuuttavat useimmat valekristilliset lahkot, kuten myös se, jonka jäseniä kuoli Wacon tulipalossa. Tuhosta pelastuneet lapset tunsivat itsensä hylätyiksi, kun toiset "pääsivät taivaaseen". Vartiotorni-seura menee askeleen pitemmälle kuin useimmat muut lahkot, kun se korvaa tavallisen Raamatun omalla käännöksellään, joka on sovitettu sen omien oppien mukaiseksi; sen sijaan että luottaisi pelkästään erityisiin selityksiin.

Jehovan todistajien keskuudessa ei näe ihmisjohtajien palvovaa kunnioitusta ja ihailua, joka on hyvin tyypillistä nykyajan lahkoille.

Vartiotorni on myöntänyt muualla, että jotkut alkuaikojen todistajat "nostivat korokkeelle ihmisiä antautuessaan henkilön palvontaan, jonka kohteena oli Charles T. Russell." (Vartiotorni 1. 5. 1989, s. 4) Todistajat korottavat nykyään erityisasemaan kollektiivisen johtonsa ryhmänä. He pitävät järjestöään välttämättömänä pelastukseen ja tuntevat velvollisuudekseen totella sen jokaista määräystä. He kutsuvat sitä "Äidiksi" (Jumala on "Isä"), "Jumalan kanavaksi" tai "Jumalan järjestöksi" ja osoittavat sille täyden luottamuksensa ja uskollisuutensa. Itse asiassa he tekevät järjestöstään epäjumalan pitäessään sitä yhteisenä pelastajana ja herrana. Niinpä välttäessään yksilöön kohdistuvan henkilöpalvonnan Jehovan todistajat nykyään keskittävät palvontansa järjestöön.

Siis, ovatko Jehovan todistajat lahko?

Kyllä! Vartiotorni-seuran puolustus luhistuu kun sitä tutkitaan tosiasioiden valossa. Itse asiassa Jehovan todistajat ovat hengenvaarallinen lahko. Yksinkertainen lause lehden sivulla 7 toteaa ilman kommenttia: "He eivät syö verta eivätkä suostu verensiirtoon." Sitä taas ei sanota, että tämä verensiirtokielto on aiheuttanut useampia kuolemantapauksia kuin Waco, Mansonin murhat ja Jonestownin joukkoitsemurha yhteensä.

Miksi sitten ei ole lehtiotsikoita, jotka liittäisivät Vartiotorni-seuran johtajat yhteen David Koreshin tai Jim Jonesin kanssa? Osittain siksi, että Jehovan todistajien kuolemat ovat tapahtuneet - ja tapahtuvat edelleen - yksitellen eri paikkakunnilla eikä yhdessä paikassa, jota voitaisiin televisioida. Osittain myös siksi, että Vartiotorni-seura jatkuvasti käyttää suurta propagandakoneistoaan kätkeäkseen tosiasioita. Vartiotornin artikkeli 1 5.2.1994 on tästä hyvä esimerkki.

Yllä oleva on toimitettu artikkelista, joka on ilmestynyt keväällä 1994 Comments from the Friends -lehdessä. Se on entisen Jehovan todistajan, David Reedin toimittama uutis- ja mielipidelehti, joka ilmestyy neljä kertaa vuodessa. Sitä voi tilata Suomeen lentopostissa $ 15:n hintaan.
Osoite: P.O.Box 819, Assonet, Massachusetts 02702, U.S.A.