Suuri hajaannus lestadiolaisuudessa tapahtui 1800-1900 luvun taitteessa. Liike jakaantui uuteenheräykseen, esikoislaestadiolaisuuteen ja vanhoillislaestadiolaisuuteen. Vanhoillislestadiolaiset perustivat Suomen rauhanyhdistysten keskusyhdistyksen (SRK) vuonna 1914.

Liikkeessä muodostui vähitellen muut ulos sulkeva seurakuntakäsitys. Tämän käsityksen mukaan iankaikkinen pelastus on mahdollista vain liikkeen sisällä oikealla tavalla uskoville. Vuonna 2000 vanhoillislestadiolaisia arvioitiin olevan lähes satatuhatta. Vuosituhannen vaihteessa pystyttiin erottamaan 17 lestadiolaista ryhmää, joista kuitenkin viidellä on huomattavampaa merkitystä.

Alusta lähtien lestadiolaisuuden piirissä on ollut runsaasti maallikkosaarnaajia. Alkuvaiheessa myös pappeja lestadiolaistui mukaan liikkeeseen. Vanhoillislestadiolaisuus on nykyäänkin maallikkojohtoinen herätysliike. Julistavat sanankäyttäjät ovat suurimmaksi osaksi maallikkosaarnaajia, mutta mukana on myös luterilaisen kirkon pappeja.

Lestadiolaisten uskonnäkemyksen mukaan jokainen oikein uskova vanhoillislestadiolainen toimii hengellisenä pappina. Tämän näkemyksen mukaan jokaisella liikkeen opetuksen mukaisesti uskovalla on mahdollisuus päästää (antaa anteeksi) toisten ihmisten syntejä.

Vanhoillislestadiolaisen ymmärryksen mukaan aito ja oikea kristittyjen rakkaus toteutuu Jumalan valtakunnassa, joka paikantuu vanhoillislestadiolaisuuteen. Tähän sitoutuminen vaatii vahvaa sitoutumista, joka ilmenee yhteisinä elämäntapoina ja ”yhteisenä rakkautena”. Tämä rakkaus punnitaan yksilön kuuliaisuudessa yhteisölle.

Vaikka vanhoillislestadiolaisuuden alkuaikoina nainenkin voi toimia saarnaajana, yhteisössä vallitsevan nykykäsityksen mukaan tämä ei enää ole mahdollista. Naisella liikkeessä on ennen kaikkea arvojen säilyttäjän rooli. Naista arvostetaan erityisesti äitinä, lasten huoltajana ja synnyttäjänä. Nykyaikana naisia toimii liikkeen piirissä kuitenkin vaihtelevissa ammateissa, ei pelkkinä kotiäiteinä. Rauhanyhdistysten ja SRK:n toimintaa sävyttää tietty patriarkaalisuus. SRK:n johtohenkilöt ja Rauhanyhdistysten puhujat ovat miehiä.

Yhteiskunnassa ja kirkon sisällä vanhoillislestadiolaisuuteen on liittynyt erilaisuuden ja marginaalisuuden leima. Liike tunnetaan erityisesti suurista lapsiperheistä, vahvasta yhteisöllisyydestä, eksklusiivisesta (muut ulos sulkevasta) pelastuskäsityksestä ja tiukasti säännellyistä elämäntapanormeista. Elämäntapanormit liittyvät mm. alkoholin, esiaviollisen seksin, homoseksuaalisuuden, abortin, viihteellisten televisio-ohjelmien tai maailmallisen musiikin kontrollointiin.  Eräs uskon hedelmä on ehkäisemättömyys, jota perustellaan Jumalan luomistyön kunnioittamisella. Liikkeen sisäisessä keskustelussa ei ole ollut tilaa kritiikille tai toisinajattelulle, joten tämä näkyy liikkeen asioista käytävänä julkisena keskusteluna esimerkiksi netissä. Julkinen keskustelu liikkeen seurakuntaopista, naispappeuskannasta, hoitokokouksista ja seksuaalisesta hyväksikäytöstä ovat monipuolistaneet kuvaa vanhoillislestadiolaisuudesta. Vanhoillislestadiolaisuus pitää sisällään monenlaista ajattelua ja elämäntodellisuutta.

Kirjallisuutta

Ihonen, Markku 1998. Myyttiset mielikuvat eli lestadiolaisuus ja saamelaisuus valtakulttuurin marginaaleina. Ilmestynyt Kaltio 2/1998 (s. 46-48). Artikkeli internetissä.

Ihonen, Markku 2001. Vaikenevat naiset. Keskustelua naisen paikasta 1800-luvun laestadiolaisuudessa. Ilmestynyt Historiallinen Aikakauskirja 3/2001, s. 276-292. Artikkeli internetissä.

Leivo, Seppo 2000. Lars Levi Laestadius, Pohjoiskalotin herättäjä. Suomen teologinen instituutti, luento 16.2.2000, internetissä www.teolinst.fi/luennot/sl000216.html.

Lohi, Seppo1997. Pohjolan kristillisyys. Lestadiolaisuuden leviäminen Suomessa 1870-1899. Väitöskirja 784 s. Suomen Rauhanyhdistysten Keskusyhdistys ry, Oulu.

Talonen, Jouko 2000. Lestadiolaisuuden hajaannukset. Luentosarja lestadiolaisuudesta 8.3.2000. internetissä www.teolinst.fi/luennot/jt000308.html

Hintsala, Meri-Anna & Kinnunen, Mauri 2013. Tuoreet oksat viinipuussa. Vanhoillislestadiolaisuus peilissä. Helsinki. Kirjapaja.