Muuntuneet tajunnantilat

Transsi on lääketieteellisesti määriteltynä kataleptinen tai hypnoottinen tila, jossa henkilö on tavallista suggestioalttiimpi ja herkempi hallusinoimaan. Hänen huomionsa on irtautunut ulkoisesta todellisuudesta, jonka tarkkailun sijasta mieli on täyttynyt sisäisten tunnetilojen kokemisella. Samalla kyky tarkkailla ympäristöä kriittisesti on heikentynyt. Olotilana transsi koetaan usein hyvin miellyttävänä, mikä johtunee ainakin osaksi aivojen tuottamista endorfiineista. Transsi on yksi esimerkki ns. muuntuneesta tajunnantilasta (engl. altered state of consciousness).

Normaali vireä valvetilamme vaatii säilyäkseen optimaalisen määrän ulkoisia ärsykkeitä. Kun normaali ärsykemäärä alittuu tai ylittyy, tajunnantilamme muuttuu herkästi. Esimerkiksi lentäjät, yksinpurjehtijat, eristyssellivangit ja pitkiä matkoja yksikseen autoilla ajelevat voivat helposti vaipua transsiin ja kokea harha-aistimuksia, hallusinaatioita. Eskimoiden keskuudessa tunnetaan ns. "kajakkitauti", jota esiintyy pitkillä, monotonisilla kajakkimatkoilla halki hiljaisen ja yksitoikkoisen maiseman. Mystikkojen tapa vetäytyä erämaihin, vuoristoon tai syrjäisiin saariin pois ihmisten ilmoilta on havaittu kautta aikojen otolliseksi muuntuneiden tajunnantilojen syntymiseen eristyneissä oloissa.

Päinvastaisessa tilanteessa voimakkaat ja tunnepitoiset ärsykkeet synnyttävät hurmoksellisen transsin. Tämä voi esiintyä yhtä hyvin jalkapallo-ottelussa kuin uskonnollisessa herätyskokouksessakin. Esimerkiksi tunteelliset laulut, pään ravistelu, tanssiminen, suitsukkeen savun hengitys ja erityisesti useita eri rytmejä samanaikaisesti sisältävä rummutus auttavat irti arjesta. Transsiin kuuluu myös erillisen minätunteen heikkeneminen ja tunne sulautumisesta suurempaan kokonaisuuteen.

Helluntailaisten teltassa kielillä puhuva suomalainen kampaaja ja haitilaisessa voodoo-rituaalissa kanalta pään poikki puraiseva perheenäiti nauttivat samasta ihmismielen kyvystä irtautua ajoittain "minän tyranniasta", vaikka kulttuuriset erot herättävät erilaisia tulkintoja ilmiöiden syistä. Fysiologisena ilmiönä muuntunutta tietoisuudentilaa kutsutaan transsiksi, kun taas haltioituminen eli possessio on uskomus siitä, että transsiin vaipunut henkilö on saanut hengen (tai Pyhän hengen) sisäänsä ja on sen ohjailtavissa. Uskomus voi olla tosi tai epätosi, mutta ei ole mitään tieteellistä metodia osoittaa kumpaakaan väittämää todeksi (Barker 1995, 22).

Erityisen herkästi tajunnantilan muutoksiin johtaa pitkään jatkuva yhteen kohteeseen suunnattu tarkkaavaisuus, johon liittyy heikentynyt tarkkaavaisuus muuta ympäristöä kohtaan. Antaumuksellinen uppoutuminen karismaattisen ja voimakkaan puhujan puheeseen voi vaivuttaa transsiin, joka tilanteeseen liittyvän suggestioalttiuden vuoksi lisää olennaisesti puheen vaikuttavuutta. Samoin pitkään jatkuva kiihkeä rukoilu tai intensiivinen mietiskely, jossa mantraa toistetaan ääneen yhä uudestaan, voi johtaa muuntuneisiin tajunnantiloihin, jossa palvoja voi jopa nähdä ikonin tai jumalpatsaan hymyilevän ja tuntea saavansa siunauksen (Kaitaro 1995, 148).

Itse asiassa keskittyminen ja uppoutuminen mihin tahansa tehtävään, esimerkiksi lukemiseen, kirjoittamiseen tai ongelmanratkaisuun voi johtaa lievään transsitilaan, jossa tietoisuus ympäristöstä heikentyy tai häviää.

Puhtaasti psyykkisten tekijöiden lisäksi erilaiset muutokset ruumiin kemiassa tai aivojen fysiologiassa voivat johtaa tajunnantilan muutoksiin. Huumaavat aineet ovat ja ovat olleet erittäin suosittuja uskonnollisissa menoissa eri kulttuureissa (La Barre, 1984). Mutta niinkin yksinkertainen ilmiö kuin veren sokerin väheneminen (hypoglykemia) voi edesauttaa tajunnantilan muutosta. Mystikot ovat käyttäneet ilmiötä hyväkseen paastoamalla ankarasti. Myös hyperglykemia eli veren liiallisella sokeripitoisuudella voi olla tajunnantilaa muuttava vaikutus, kuten suklaanahmimisriittiin sortuneet bulimikot hyvin tietävät. Eräät sairaudet ja pitkään jatkuva unenpuute luovat spontaaneja transsitiloja, joogien käyttämät hengitystekniikat tuottavat niitä tietoisesti (Kaitaro 1995, 149).

Nykyään muuntuneita tietoisuudentiloja voidaan tuottaa myös teknisin keinoin. Yksi näistä on on Yhdysvalloissa kokeiltu Hemi-Sync -niminen laitteisto, jossa koehenkilö makaa rentona vesipatjalla äänieristetyssä kopissa ja hänen korviinsa johdetaan tarkoin määriteltyjä äänitaajuuksia. Anturien ja tietokoneen avulla tarkkaillaan hänen aivoaaltojaan. Koehenkilöt ovat vaipuneet syvään transsiin, jossa heidän aivojensa theta-aallot ovat tahdistuneet täsmälleen samoin kuin meditoivilla zen-munkeilla, jotka ovat hallitsevat oman mietiskelytekniikkansa vasta vuosien harjoituksen jälkeen. Jotkut koehenkilöistä ovatkin kokeneet syviä uskonnollisia elämyksiä, esimerkiksi kokeneet irtautuneensa ruumiistaan, mutta toisille kokemus on ollut muuten vain miellyttävä (Tieteen kuvalehti 1/95, 74-75).

Hallusinaatioita eli harha-aistimuksia pidetään usein mielisairauden merkkinä. Kummituksen nähneet saattavat arvella törmänneensä vainajan henkeen tai epäillä päässään olevan vikaa. Monet oudot kokemukset eivät kuitenkaan todellisuudessa ole välttämättä merkkejä sen enempää mielenterveyden horjumisesta kuin yliluonnollisista ilmiöistäkään. Ja eräässä tilanteessa kaikki terveet aikuiset hallusinoivat: unennäössä.

Kyselyissä noin 10-12 % ihmisistä on kertonut kokeneensa valveilla ollessaan selvän näkö-, kosketus-, kuulo- tai hajuaistein havaittavan hallusinaation. Leskistä jopa noin puolet on saanut hallusinaation aviopuolisostaan tämän kuoleman jälkeen. Myös juuri ennen nukahtamista tai heti heräämisen jälkeen on tavallista saada kuulo- tai näköaistimuksia, joilla ei ole mitään ulkoista syytä (Kaitaro 1995, 142-147).

Hallusinaation aikana aivokuorella tapahtuu samanlainen aktivoituminen kuin jos henkilö olisi saanut todellisen ärsykkeen, joten hallusinaatio tuntuu todelliselta. Mielen tai aivojen sanotaan kammoavan tyhjyyttä: hyvä esimerkki tästä on nainen, jonka näkökenttään jäi suuri sokea alue aivoverenvuodon jälkeen. Aivot eivät kuitenkaan tyytyneet siihen, vaan jonkin ajan kuluttua mustan läiskän tilalle ilmestyi kuva piirretystä kissasta! Sitten alueelle ilmestyi kukkia ja Mikki Hiiren tapaisia hahmoja... (Tiede 2000 8/95, 26).

Illuusio on jokin ulkoisen tekijän aiheuttama aistiharha, jonka aiheuttaa havaintokykymme rajallisuus, toisin sanoen aivomme arvaavat väärin. Oiva esimerkki ovat taikurien taikatemput, jotka usein perustuvat illuusioon. Karismaattiset uskonryhmien johtajat ovat kernaasti tehneet pikku temppuja seurakuntansa uskon vahvistamiseksi. Harhaluulo (delusion) puolestaan tarkoittaa tilannetta, jossa väärä kuvitelma saa aikaan aistimuksen. Uskoessamme ruoan olevan myrkytettyä voimme jopa maistaa olemattoman myrkyn (La Barre 1975, 9).

Kumpikin ilmiö perustuu aivojen/mielen toimintaan: mieli ei suinkaan hahmota todellisuutta kuin filmikamera, vaan rekonstruoi tapahtumat aina uudestaan mieleen palauttamisen yhteydessä. Usein monet lapsuusmuistot ovat itse asiassa istutettuja muistikuvia. Usein kuulemamme kertomus jostakin lapsuutemme tapahtumasta luo niin eloisia mielikuvia, että lopulta emme edes tiedä, muistammeko sen todella itse kokemuksesta vai vain kertomuksesta. Ennakkoasenteet ja havaintotilanteiden erot tekevät myös silminnäkijälausunnoista usein aivan päinvastaisia toistensa kanssa, rikostutkijoiden tuskaksi.

Uskonnollisten kokemusten tulkinta

Edellä kerrotun valossa on helppo ymmärtää, että muuntuneita tajunnantiloja voidaan käyttää hyväksi uskon vahvistamiseksi tilanteissa, joissa henkilö muuten pitäisi uskonnollisen liikkeen oppeja tai vaatimuksia ristiriitaisina tai järjenvastaisina. Transsitilassa kriittinen arviointikyky on olennaisesti heikentynyt, ja lahkon oppeja taotaan mieleen juuri silloin. Tärkeintä on olla tunteellisesti mukana ja uskoa, luopua epäilyistä ja antautua auktoriteetille. Puhujat korostavat yhä uudestaan ja uudestaan kultin tai lahkon keskeisiä dogmeja ja niiden hyväksymisen välttämättömyyttä. Transsitilan miellyttävyyden vuoksi siihen voi myös syntyä riippuvuus (Hassan 1988, 57,69).

Useissa uskonnollisissa liikkeissä uusille tulokkaille järjestetään tilaisuuksia uskonnollisten kokemuksien saamiseksi. Myös aikaisempia uskonnollisia kokemuksia tulkitaan tukemaan liikkeen oppia ja uskomuksia. Etsitään "merkkejä" siitä, miten Jumala on järjestänyt asiat ja ohjannut tulokkaan kyseisen liikkeen yhteyteen (Barker 1995, 21-23). Koska muistikuvat muodostuvat rekonstruktiivisesti, muistikuvat tilanteista jäävät puutteellisiksi ja niistäkin osa haalistuu ajan myötä. Aivot pyrkivät täydentämään haalistuneita muistikuvia, mikä helpottaa ulkopuolisen manipuloijan onnistumista muistikuvien muokkaamisessa. Hän voi jopa onnistua istuttamaan täysin keinotekoisia muistoja, jotka uhri lopulta uskoo omikseen (False Memory Syndrom).

Lähdekirjallisuus

Barker, Eileen: New Religious Movements. A Practical Introduction HMSO 1995

Hassan, Steven: Combatting cult mind control Park Street Press 1988

Kaitaro, Timo: Valvetilahallusinaatiot ja muuntuneet tajunnantilat kirjassa Toden näköiset harhat (toim. Marja-Leena Lindeman-Viitasalo) Duodecim 1995

La Barre, Weston: Anthropological perspectives on hallucination and hallucinogens kirjassa Hallucinations, behavior, experience and theory (toim. Ronald K. Siegel ja L.J.West) University of California, Los Angeles 1975