Istutetut muistot - False Memory Syndrome

Mikä on valemuistosyndrooma, False Memory Syndrome (FMS)?

"Kun muistoja on vääristelty, tuloksena voi olla niin kutsuttu valemuistosyndrooma: tilanne jossa henkilön minäkäsitys ja ihmissuhteet keskittyvät traumaattiseen muistoon, joka on objektiivisesti väärä, mutta johon henkilö itse vankkumatta uskoo. Väärät muistikuvat eivät sinänsä merkitse syndroomaa. Jokaisella on epätarkkoja muistoja. Syndrooma voidaan diagnosoida silloin kun muisto on niin syvään juurtunut, että se vaikuttaa yksilön käyttäytymiseen, elintapoihin ja koko hänen persoonallisuuteensa. Valemuistosyndrooma on erityisen tuhoisa sen takia, että yksilö ei hyväksy mitään todisteita, jotka haastaisivat hänen muistonsa. Siten se alkaa elää omaa elämäänsä vastustaen kaikkia korjausyrityksiä. Muisto voi ottaa niin suuren osan henkilön elämässä että hän ei pysty enää kohtaamaan todellisia ongelmia."

Yllä oleva teksti on vapaa käännös Yalen yliopiston psykologian professori John F. Kihlstromin ehdottamasta määritelmästä. Asiasta kiinnostuneiden kannattaa lukea False Memory Syndrome Foundationin sivuston artikkeleita. Koska terapeutti on usein potilailleen samanlainen karismaattinen auktoriteetti kuin uskonnollisen pienryhmän johtaja, on tärkeää ettei hänellä ole liian valmiita vastauksia potilaan ongelmiin. Seuraava John Hochmanin kuvaus RM-terapiasta kertoo eräänlaisesta terapiakultista, jossa potilaalta viedään mahdollisuus arvioida terapeutin antamaa vastausta vetoamalla siihen, että potilas on kokenut muistinmenetyksen traumaattisen tapahtuman jälkeen.

Recovered Memory Therapy: palautettuja muistoja vai nykyajan noitavainoa?

Kauan vaiettu tragedia insestistä, lapsen seksuaalisesta hyväksikäytöstä nousi julkisuuteen muutamia vuosia sitten. Kuten usein käy tabun rikkoutuessa, mentiin tässäkin äärimmäisyydestä toiseen: insestisyytöksistä tuli koston väline etenkin riitaisissa avioeroissa. Insestikohun myötä ilmaantui ensin Yhdysvaltoihin ja sitten myös muualle terapeutteja, jotka uskovat, että lapset tukahduttavat muiston seksuaalisesta hyväksikäytöstä pian kokemuksen jälkeen, mutta sairastuvat aikuisiällä erilaisiin fyysisiin ja mielenterveydellisiin sairauksiin unohdetun insestikokemuksen seurauksena (Incest Survivor Syndrome, ISS).

Terapeutit houkuttelevat potilaansa (enimmäkseen naisia) muistojenpalautusterapiaan (Recovered Memory Therapy, RMT), jonka tarkoitus ei ole ainoastaan palauttaa potilaan mieleen tarkkoja muistikuvia insestikokemuksesta, vaan myös tukahdutettuja ruumiin muistoja (kuten fyysiset kivut), jotka esiintyivät traumaattisen kokemuksen aikana.

Jonkin ajan kuluttua potilaan vanhemmat, joihin hänellä siihen asti on ollut mitä parhaimmat suhteet, saattavat saada esimerkiksi seuraavanlaisen kirjeen: "Lakiasiaintoimistomme edustaa tytärtänne, joka on kääntynyt puoleemme koskien kärsimyksiä, jotka ovat seurausta lapsuudessa koetusta traumasta, jonka te olette aiheuttaneet. Trauma on sanoinkuvaamaton... Tyttärenne on valtuuttanut minut esittämään seuraavat vaatimukset:

1. Otatte vastuun tyttärenne lääke- ja terapiakuluista koko hänen loppuelämänsä ajan.
2. Maksatte tyttärellenne hänen jo maksamiaan terapiakuluja 10 000 $ edestä.
3. Maksatte 250 000 $ korvauksia kivusta ja särystä. ...Jos en kuule teistä kymmeneen päivään, tyttärenne vaatii huomattavasti suurempia summia ja korvauksen asiainajokuluista. Lakimiehenä olen käsitellyt vastaavia tapauksia, ja oikeudelliset seuraukset tuomioistuimessa voivat olla ankaria."

Korvausvaatimusten ohessa tyttäreltä voi tulla myös henkilökohtainen kirje, jossa hän ilmoittaa ettei enää koskaan halua tavata vanhempiaan, ja kieltää näitä myös tapaamasta tai pitämästä millään lailla yhteyttä omiin lapsiinsa, siis vanhempien lapsenlapsiin. Vanhemmat ovat järkyttyneitä: kuinka heidän oma rakas tyttärensä voi esittää niin kauhistuttavia syytöksiä hyväksikäytöstä, jollaiseen he eivät voisi kuvitellakaan syyllistyvänsä? Mitä siis oli tapahtunut terapiassa?

Väärien muistikuvien luominen

Näin se käy. Nainen menee psykoterapeutille etsimään apua mielenterveydellisiin ongelmiinsa. Terapeutti kertoo hänelle, että hän on voinut joutua hyväksikäytön kohteeksi lapsena mutta ei muista sitä, ja se voi selittää hänen oireensa. Nainen hyväksyy selityksen. Vaikka hänellä ei ole muistoja insestistä, hän uskoo muistojenpalautusterapiaan koska hänelle kerrotaan, että se parantaa hänen oireensa. Terapeutti rohkaisee "tukahdutettuja muistoja" palaamaan. Hän tulkitsee potilaansa unia ja mahdollisia uusia oireita siten, että unohdetut muistot insestistä ovat aivan nurkan takana.

Terapeutti voi ohjata potilaansa "muistojenpalautusryhmään". Siellä tämä tapaa muita naisia, jotka rohkaisevat häntä jatkamaan yrityksiä palauttaa tukahdutetut muistot mieleensä. Hän saa myös luettavakseen kirjoja, kutenThe Courage to Heal, joissa kannatetaan ISS-teoriaa.

Terapiaistunnoissa käytetään esimerkiksi seuraavia tekniikoita "virkistämään" potilaan muistia:

• Tuotetaan mielikuvia esimerkiksi piirtämällä kuvia "taideterapiassa" tai kirjoittamalla tajunnanvirtaa, kerrotaan unista (mitkä tietysti sinänsä ovat hyväksyttyjä menetelmiä erilaisissa terapioissa, jos niihin ei liity tarkoitushakuista ohjailua).
• Kuunnellaan tai luetaan toisten naisten"palautetuista muistoista". Kertomukset inspiroivat potilaan muistia.
• Haastatellaan potilasta, joka on ottanut totuusseerumia tai on hypnotisoitu. Hypnoosin aikana potilaalle voidaan kertoa, että hän on tilapäisesti palannut esimerkiksi tilanteeseen, jossa hän oli viisivuotiaana.
• Potilasta pyydetään katselemaan perhealbumeita. Jos hän näyttää surulliselta jossakin lapsuusaikaisessa valokuvassa, sitä pidetään todisteena siitä että hän on insestin uhri.
• Potilasta pyydetään kuvittelemaan hyväksikäyttöä, jonka kohteeksi hän on voinut joutua.

Väärien muistojen ylläpito

Potilasta kehotetaan pysymään yhteydessä terapiaryhmään ja välttämään epäileviä väitteitä esittäviä ystäviä tai sukulaisia, koska nämä estäisivät hänen "toipumistaan". Viattomuuttaan vannovia "hyväksikäyttäjiä" (useimmiten isä tai isä ja äiti) ei saa kuunnella koska he ovat "kielteisiä" eivätkä pysty kertomaan totuutta.

Vaikka potilaat eivät ole selvinneet syöpähoidosta tai lento-onnettomuudesta , heille kerrotaan että he ovat "uhreja, jotka ovat selviytyneet". He saavat uudenlaisen selviytyjäidentiteetin ja rupeavat käymään "selviytyjien tukiryhmissä", tilaamaan"selviytyjä"-lehtisiä ja voivat jopa osallistua "selviytyjien kokoontumisiin", joskus yhdessä terapeuttinsa kanssa.

He lukevat kirjoja, joita myydään"recovery"-osastoilla kirjakaupoissa. Parhaiten tunnettu kirja The Courage to Heal on myynyt yli 700 000 kappaletta. Vaikka se on paksu ja vaikuttaa asiantuntevalle, sen kirjoittajat Laura Davis ja Ellen Bass eivät ole saaneet psykologin tai psykiatrin koulutusta.

Apua vai lisää ongelmia?

Muistiinpalautusterapia käyttää hyväkseen ihmisen taipumusta syyttää vaikeuksistaan toisia ja etsiä yksinkertaisia vastauksia elämän monimutkaisiin ongelmiin. Vaikka terapiaan osallistunut toivoo parantuvansa "muistamalla tukahdutetut muistot", hänen tilanteensa muuttuu yleensä vaikeammaksi: ihmissuhteet rikkoutuvat väärien syytösten takia, ongelmien todelliset syyt jäävät käsittelemättä insestisyytösten varjossa, ja usein kallis ja aikaa vievä terapia muodostaa itse pahimman ongelman.

Hochman huomauttaa, että monilla RMT-terapeuteilla (Recovered Memory Therapy) ei ole psykologista koulutusta, ja heidän tietonsa alalta perustuvat usein yhteen ainoaan viikonloppuseminaariin. He eivät ota huomioon, että kaikki yksilöt ovat alttiita vaikutelmille, ja apua etsivät potilaat ovat erityisen herkkiä omaksumaan terapeuttinsa uskomukset, varsinkin hypnoosissa. RMT-terapeutit eivät myöskään yleensä pyri tarkistamaan "palautettujen muistojen" totuusarvoa haastattelemalla kolmatta osapuolta.

Itse asiassa yllä kuvatun kaltainen muistiinpalautusterapia tuottaa haitallisia fantasioita, jotka tulkitaan väärin muistoiksi. Vaikka terapeutti ja potilas kutsuvat niitä palautetuiksi muistoiksi, ne ovat todellisuudessa vääriä muistoja. Koko prosessi toimii väärinpäin: kun oikea terapeutti etsii ensin todistusaineistoa diagnoosia varten ja laatii vasta sitten hoitosuunnitelman, RMT-terapeutit käyttävät "hoitoa" tuottamaan diagnoosin. Parantumisen sijasta potilaat ripustautuvat vääriin muistoihin (mitä FMS Foundation kutsuu "valemuistosyndroomaksi", "False Memory Syndrome").

Kuinka muisti toimii

Traumaattiset tapahtumat eivät niin vain katoa muistista 4-5 -ikävuoden jälkeen. Poikkeuksena voivat olla äärimmäiset stressitilanteet, kuten taistelujen aiheuttama sotapsykoosi tai raju onnettomuus. Mutta insestin kaltaiset, ihmisen arkielämän keskellä tapahtuvat traumaattiset tapahtumat pyrkivät päinvastoin palautumaan mieleen, vaikka niistä kärsivä yrittää unohtaa ne. Insestin kokeneet eivät pysty unohtamaan tilanteita, joihin liittyy voimakkaita häpeän ja voimattomuuden tunteita.

Voiko ihmisen mieleen istuttaa muistoja tapahtumista, joita ei todellisuudessa ole tapahtunut? Muisti ei toimi kuten videokamera, vaan rekonstruoi tapahtumat aina uudestaan mieleen palauttamisen yhteydessä. Hyvin monilla meistä on mielikuvia varhaislapsuuden tapahtumista, joita vanhemmat tai isovanhemmat ovat yhä uudestaan kertoneet. Itse asiassa jotkut niistä ovat niin eloisia, ettemme kykene erottamaan niitä muistikuvista.

Useat tutkijat ovat todenneet, että valemuistojen istuttaminen on helppoa. Esimerkiksi Elisabeth Loftusin tutkimusryhmineen järjestämässä kokeessa 25% koehenkilöistä muisti yksityiskohtia keksityistä lapsuuden tapauksista. Yhdelle näistä, 14-vuotiaalle pojalle, kerrottiin, että hän oli lapsuudessaan eksynyt kauppakeskukseen (mitä ei todellisuudessa ollut tapahtunut) ja pyydettiin, että hän kirjoittaisi seuraavan viiden päivän aikana paperille kaiken mitä muisti siitä. Viiden päivän aikana poika muisti yhtä enemmän yksityiskohtia "eksymisestään". Kun hänelle kerrottiin, ettei hän ollut todellisuudessa eksynyt, hänen oli vaikea uskoa väitettä.

RMT-terapioissa herätettyjen muistikuvien keinotekoisuuden puolesta puhuu myös se, että ilman terapiaryhmän antamaa "tukea" insestimuistoilla on taipumus hävitä itsestään: potilaat alkavat pian epäillä, olivatko muistikuvat sittenkään tosia.

Ylläoleva kuvaus RM-terapiasta perustuu pääosin John Hochmanin artikkeliin Recovered Memory Therapy and False Memory Syndrome.

Muita istutettuja muistikuvia:

1. jälleensyntymisterapiat

Jotkut tulevat vakuuttuneiksi siitä että he ovat eläneet aikaisemmin osallistuttuaan terapiaan, jossa palautetaan muistoja edellisistä elämistä. Yleensä osanottajat ovat kiinnostuneita New Age -aihepiireistä ja ovat jo etukäteen valmiita "löytämään" edelliset elämänsä. He osallistuvat kursseille tai seminaareihin, joissa käytetään jossain määrin hypnoottisia prosesseja ja ohjattuja mielikuvamatkoja. Ryhmä kannustaa "jälleensyntymismuistojen etsimisessä". Toisin kuin kammottavat insestimuistikuvat, muistot "edellisistä elämistä" ovat useinkin miellyttäviä ja mielikuvituksellisia: osanottajat ovat olleet edellisissä elämissään kartanonrouvia, kuninkaallisia ja seikkailijoita tai seikkailijattaria. Siten terapiat voivat kohottaa osallistujen itsetuntoa ja hyvinvointia, vaikka "muistot" ovatkin vain mielikuvituksen tuotteita.

2. Ufoabduktiot

Pienehkö mutta toisinaan paljon melua itsestään pitävä ihmisjoukko väittää muistavansa, kuinka ulkoavaruuden muukalaiset sieppasivat heidät avaruusalukseen ja tekivät kaikenlaisia kokeita. "Kokeet" saattavat olla miellyttäviäkin: yksinäinen lammaspaimen sai harrastaa seksiä ulkoavaruuden kaunottaren kanssa, ja myöhemmin humanoidit (joiden täytyy siis olla biologisesti ihmisiä) kävivät näyttämässä heidän yhteistä jälkeläistään miehelle. "Kokeen" jälkeen muukalaiset usein käsittelevät ihmisen aivoja niin että hän unohtaa kokemuksensa, mutta kas kummaa: kun ufotutkija hypnotisoi"abduktion" kohteeksi joutuneen, kadonneet muistikuvat palaavat tietoisuuteen. Ufotutkijat pitävät hypnoosia jonkinlaisena taikakeinona joka saa hypnotisoidun puhumaan aina totta, mutta unohtavat, ettei hypnoosissa saatuja lausuntoja hyväksytä todisteeksi oikeudessa hypnotisoidun suggestioalttiuden vuoksi.

3. Saatanalle uhratut vauvat ja insesti saatananpalvontaseremonioissa

RMT-terapeutteina toimii myös kristinuskoa fundamentalistisesti tulkitsevia pastoreita. Näiden potilaat raportoivat usein "kammottavista saatananpalvontaseremonioista", joihin heidät pakotettiin osallistumaan lapsuusiässä vuodet toisensa perään. Seremonioihin kuuluu lasten seksuaalista hyväksikäyttöä ja ihmisuhreja: joku saatananpalvontakultin naisjäsenistä synnyttää vauvan, joka uhrataan seremoniassa. Osanottajistoon kuuluu potilaan vanhempien lisäksi usein paikkakunnan nimismies, pormestari tai muita silmäätekeviä. Eikä siinä kaikki: koko maailman johtajisto on liittynyt kansainväliseen salaliittoon, jonka tarkoitus on alistaa maailma Saatanan valtaan. Kadonneiksi ilmoitetut lapset on siepattu uhreiksi Saatanan palvojien rituaaleihin.

Psykologisesti on kuitenkin epätodennäköistä kokea vuosikausia hirvittävää hyväksikäyttöä, johon sisältyy pakko osallistua raiskauksiin, murhiin ja kannibalismiin, ja unohtaa se sitten kokonaan, kunnes yhtäkkiä terapeutin avulla kaikki palaa mieleen shokeeraavia yksityiskohtia myöten. Joitakin"palautettuja" muistoja tutkittaessa on todettu niiden sisältävän informaatiota joka voidaan osoittaa vääräksi, esimerkiksi muisto rituaalista ullakolla talossa, jossa ei todellisuudessa ole ullakkoa.

Onko sitten kansainvälistä saatananpalvontakulttia, joka käyttäisi systemaattisesti lapsia hyväkseen? Syksyllä 1994 valmistuneessa Yhdysvaltalaisessa tutkimuksessa, jota rahoitti National Center on Child Abuse and Neglect (NCCAN), kysyttiin 6900 psykologilta, psykiatrilta ja sosiaalityöntekijältä, ja 4655 piirisyyttäjältä, lastensuojeluviranomaiselta ja poliisijärjestöltä, kuinka monta tapausta lasten seksuaalisesta hyväksikäytöstä saatananpalvontarituaaleissa oli tullut ilmi. Vaikka syytteitä oli nostettu yli 12 00, ei ainuttakaan edes vähän "selviytyjien" tarinoita muistuttavaa tapausta ollut osoitettu todeksi. Tapausten joukossa oli muutama rikollinen, joka selitti rikoksensa Saatanan määräämiksi vapautuakseen vastuusta; aviopari joka otti seksuaaliriitteihinsä mukaan alaikäisen poikansa ja koko joukko ilkivaltatekoja, joihin osallistui teini-ikäisiä porukoita. Tutkimus ei löytänyt mitään todisteita sen puolesta, että olisi olemassa järjestäytyneitä lapsia hyväksikäyttäviä saatananpalvojaverkostoja tai kansainvälisiä ryhmiä. Britanniassa tehty samanlainen tutkimus, joka koski väitettyä 84:ntä saatananpalvontainsesti tapausta, ei myöskään löytänyt ainuttakaan todistetta väitteiden puolesta.

Myöskään False Memory Syndrome Foundation ei ole löytänyt yhtään todistetta saatanapalvontarituaaleista, joissa uhrattaisiin ja syötäisiin vauvoja. Samoin FBI:n lasten hyväksikäyttöä 10 vuotta tutkinut erikoisagentti Kenneth Landing on todistanut, ettei hän ole koskaan löytänyt todisteita rituaalisesta hyväksikäytöstä. Kesäkuussa 1993 Christiany Today -lehti, jolla ei ainakaan ole mitään syytä puolustaa Saatanan palvontaa, julkaisi artikkelin jossa kumottiin väitteet lapsiuhreista saatananpalvontaseremonioissa.

Voidaankin perustellusti epäillä, että kyseessä on samantapainen urbaani huhu kuin kertomus rautanaulasta, joka suli Coca-Cola lasissa yön aikana olemattomiin, tai tarina etelänmatkalaisesta, joka kurkisti ravintolan pakastimeen ja havaitsi sen olevan täynnä rottia. Kenties jossakin on voitu uhratakin vauva saatananpalvontamenoissa. Mutta varmasti todellisia uhreja ovat olleet puoskariterapiaan joutuneet naiset ja näiden vanhemmat, joiden elämän joukko "terapeutteja" on tuhonnut, joskus kirjaimellisestikin itsemurhien kautta. Hyödyn hysteriasta ovat keränneet sensaatiokirjojen kirjoittajat ja muut hysteriaa omiin tarkoitusperiinsä käyttävät piirit.

Tiedot on kerätty eri artikkeleista, jotka ovat Cult Awareness & Information Centerin kotisivulla yläotsikon "Satanic Ritual Abuse" alla. Sivuilla on myös analysoitu hysterian syntyyn vaikuttaneita tekijöitä (kyse ei ole pelkästään "kristillisestä" ilmiöstä kuten joku voisi luulla), mutta ne liittyvät ennen kaikkea jenkkikulttuuriin ja jätän niihin tutustumisen englanninkielentaitoisille. Saatananpalvontailmiöstä kiinnostuneelle voin suositella sosiologi David G. Bromleyn kirjaa The Satanism Scare, 1991, Walter de Gruyter Inc., New York.